Kirjavinkki: Holly Black, Julma prinssi
Seuraan jonkin verran Booktok- tai Bookstagram-vinkkejä, mutta valitettavan usein ne ovat englanninkielisiä (olen monesti suunnitellut aloittavani englanniksi huviksi lukemisen jalon taidon, mutta en ole vielä sinne asti päässyt, vinkkejä tähän ?). No, joka tapauksessa nyt on tuntunut ilmestyneen/on ilmestymässä rypäs tällaisia hittikirjoja tai -sarjoja suomeksi. Ilman väki -sarjan ensimmäinen osa Julma prinssi tuli nyt ensimmäisenä ostettua kirjakaupasta.
Ellen voi olla heitä parempi, minusta tulee paljon pahempi.
– Jude
Judella on pyöreät korvat ja pihlajanmarjoja kaulassaan. Hänen nykyinen isänsä murhasi hänen oikeat vanhempansa, kun hän oli pieni ja kaappasi hänet Keijumaahan. Hänet on kasvatettu kuolevaiseksi, joka tietää aina olevansa vääränlainen. Mutta hän on kyllästynyt siihen. Hän on kyllästynyt siihen, että hänen pitää aina olla vähemmän kuin kaunis, ylimielinen, julma prinssi.
Jude on päättänyt tehdä asialle jotain. Hän panee hanttiin, vastaa solvauksiin, ryhtyy vakoojaksi ja tekee huonoja valintoja. Onko hänen tarkoituksensa hyvä, vai tekeekö se hänestä samanlaisen hirviön kuin isäpuolestaan? Sitä ei voi tietää kuin kokeilemalla.
Aloitan pettymyksilläni, koska niitä on ikävä jättää loppuun, joten huonot uutiset ensin. Kirja ei nimensä mukaisesti kerro juurikaan julmasta prinssistä tämän näkökulmasta, kuten olisin toivonut, vaan tytöstä joka on erilainen ja kokee prinssin vihollisekseen. Kirja on omistettu Cassandra Clarelle, jonka luomasta Haltijamaasta on otettu Julman prinssin Keijumaahan jonkin verran piirteitä. Kaiken ylistyksen perusteella olisin toivonut henkeäsalpaavampaa tarinaa, joka saa minut unohtamaan, että olen lukemassa. Tätä kokemusta en aivan saanut.
Pääosin teos oli kuitenkin hyvä. Fantasiamaailman sijasta keskityin enemmän henkilöiden juonitteluihin ja mysteerien ratkomiseen. Yhdistelin siis kirjailijan luomia pisteitä, mistä nautin kyllä kovasti. Pidän aina kovasti fantasiakirjoista, joissa nainen on vahvaluontoinen, ja jos hän on salamurhaaja, vakooja tai jossain muussa yhtä jännittävässä ammatissa niin aina vain paranee! Mainittakoon vielä, että rakastin lukujen alussa olevia kuvia (onko niille jokin nimi🤔) ja runoja ”kirjojen” alussa, ne loivat salaperäistä ja keijukaismaista tunnelmaa.
Odotellen innolla syyskuussa ilmestyvää toista osaa sekä kevättä,
juuliska