Kirjavinkki: Johanna Auranheimo, Ysit

”Tää oli nyt tässä”, Meri sanoo, kun seistään koulun pihalla pienessä ringissä.

Mua itkettää, koska tiedän, että se puhuu totta. Itkettää, koska tästä kaikki alkaa.

Mun kokonainen, todellinen elämä.

Eve aloittaa ysiluokan sekavissa tunnelmissa: hän haluaisi muuttua, mutta toisaalta hän haluaisi, että kaikki oppisivat tuntemaan hänet sellaisena kuin hän on. Hänen ihmissuhteensa tuntuvat sekavilta, eikä ekaa suudelmaa ole vielä saatu. Miten 15-vuotiaan kympin tytön kuuluisi selvitä viimeisestä peruskouluvuodesta?

Olen yleisesti ottaen melko skeptinen suomalaisten nuortenkirjojen suhteen ja luen niitä melko harvoin. On oikeastaan vain pari nuortenkirjailijaa, joita suosittelisin. Johanna Auranheimon Ysit yllätti minut kuitenkin positiivisesti. Pidin Evestä hahmona, hän oli sopivan herkkä, sopivan raju ja kirjoitustyylistä. Nuoruuskuvaus oli todentuntuinen, tarkkanäköinen ja se vain jotenkin kolahti. Välillä halusin itkeä, välillä nauraa. Niin kuin 15-vuotias.

Voi sitä aikaa, kun kaikki pienimmätkin asiat tuntuvat suurilta. Mutta sitähän se kasvaminen on. Me ihmiset olemme sitä. Niitä pieniä asioita, joista muodostuu suuri kokonaisuus.

Näihin mietteisiin,

juuliska