Kirjavinkki: kevään murhamysteereitä

Kevään varauslistallani oli yllättävän paljon mysteereitä, paljon itselleni tyypillistä enemmän: Karen McManusin Viittä vaille kuolema, Claire Douglasin Salaisuus talossa nro 9, Jesse Q. Sutanton Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot, Alice Feeneyn Kivi, paperi, sakset sekä Jacqueline Winspearin Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu. Vähän eri tyyppisiä olivat kaikki, mutta jokainen omalla tavallaan hyvä. Tässä pieni koonti näistä:

Karen McManus: Viittä vaille kuolema Mateo, Ivy ja Cal eivät ole olleet ystäviä enää muutamaan vuoteen. Erityisen huonona päivänä he kuitenkin päättävät jälleen lintsata yhdessä koulusta. Tekemistä etsiessään he lähtevät seuraamaan koulukaveriaan, joka kuitenkin murhataan. Nyt he pakoilevat poliisia. On pakko selvittää, kuka murhan teki, sillä kukaan ei henkilökohtaisista syistä halua päätyä poliisin käsiin.

Tämä oli näistä kaikista eniten odottamani, siksi luin sen ensimmäisenä. Tasaiseen tahtiin McManukselta ilmestyy hyviä ya-trillereitä, pettymystä ei tuottanut tämäkään. Luin yhdessä päivässä tämän, oli niin jännittävä! Loppu vähän lässähti, kun sivuja jäi reilusti yli vielä loppuratkaisunkin jälkeen, mutta muuten erinomainen murhamysteeri teinielämän kiemuroihin ja perhedraamaan sekoitettuna. ⭐4,5/5

Claire Douglas: Salaisuus talossa nro 9 Saffy ja Tom ovat juuri muuttaneet Saffyn isoäidiltä perimäänsä taloon. Uuteen kotiin asettuminen ei kuitenkaan suju toivotusti, sillä remontin yhteydessä puutarhasta löytyy kaksi ruumista. Mies ja nainen ovat kuolleet 80-luvulla, aikana jolloin Saffyn mummi ja hänen parivuotias äitinsä asuivat siellä. Mitä menneisyydessä on oikein tapahtunut?

Vähän erilainen jännitysromaani. Ei perinteinen murhamysteeri, muttei myöskään mikään psykologinen trilleri. Paljon yllättäviä ja kiinnostavia juonenkäänteitä, vaikka välillä aivot menivätkin solmuun ja piti palata pari sivua taaksepäin, että ymmärsinkö minä nyt aivan varmasti oikein. Murhien lisäksi käsitellään paljon äiti-tytär-suhteita, sillä kolme naispäähenkilöä ovat eläneet yhdessä elämänsä lähestulkoon ilman miehiä. Olisin voinut pitää romaanista vielä paljon enemmän, jos en olisi ollut niin pettynyt sen loppuratkaisuun. ⭐3/5

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot Vera Wong on tehomummo, joka herää joka aamu puoli viideltä, laittaa pojalleen tekstiviestiä ja käy lenkillä. Teehuoneen pitäjän elämä on kuitenkin yksitoikkoista, sillä siellä käy ainoastaan enää yksi vakioasiakas. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun eräänä aamuna liikkeestä löytyy ruumis. Vera päättää olla poliisille avuksi, koska hehän eivät kuitenkaan pysty mihinkään, ja alkaa ratkoa mystistä murhaa. Epäiltyjä kertyy heti mukava joukko, mutta mitä pidemmälle tutkimus etenee, sitä enemmän Vera heistä pitää. Joku täytyy kuitenkin lopussa passittaa telkien taakse.

Mutta hän on varma, että tekisi parempaa työtä kuin he, koska kukaan ei vainua vääryyksiä niin kuin epäluuloinen kiinalainen äiti, jolla on ylimääräistä aikaa.

Hulvattoman hauska dekkari. Välillä Veran touhotus ärsytti, mutta kaiken kaikkiaan kirja oli hilpeä ja miellyttävä lukea. Pähkäilin itsekin koko kirjan ajan, kuka murhaaja on vai oliko murhaa ollenkaan. Loppuratkaisu on yllättävä. Sutanto opettaa meille, että virheistään huolimatta kukaan ei ole hyvä tai paha (vaikka ruumis olikin eläessään melkoinen mulkku). ⭐3,5/5

Alice Feeney: Kivi, paperi, sakset Adamin ja Amelian avioliitto on henkitoreissaan. Amelia toivoo, että he saisivat sen pelastettua yhteisellä viikonloppulomalla. Koska jos jokin menee pieleen, jompikumpi ei palaa kotiin. Kappeli, joka on muutettu majoituskäyttöön, ei vastaa pariskunnan kuvitelmia ollenkaan. Kuka heidät on oikein kutsunut? Kuka valehtelee?

Nerokas. Tämä kirja on aivan uskomattoman nerokas. Vaimon kirjoittamat kirjeet varsinaisten lukujen lisäksi tuovat upean säväyksen. Mietin koko kirjan ajan, kuka huijaa. Kun luin viimeiset sivut, tuntui, että aivoni ovat muusia. Vaikka alku oli mielestäni vähän liiankin hidas ja kirjan henkilöhahmot ikäviä, etukannessa luvattu ”räjähdysmäinen loppuhuipennus” oli todellakin varsinainen räjähdys. ⭐4/5

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu Maisie Dobbs oli jo lapsena poikkeuksellinen tyttö. Tämä herätti hänen työnantajana toimivassa lady Rowanissa kiinnostusta, joten Maisie pääsi ensin ystävällisen tohtorin oppiin ja myöhemmin yliopistoon opiskelemaan. Ensimmäisen maailmansodan alettua nuori nainen lähtee rintamalle sairaanhoitajattareksi. Kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen Maisiellä on oma etsivätoimisto. Ensimmäisen jutun tarjoaa pettämistä epäilevä aviomies, mutta tutkinta johtaakin maailmansodan seurauksiin.

Ensimmäisenä minut yllätti se, että Maisie Dobbs on 18-osainen kirjasarja, jonka ensimmäinen osa on julkaistu englanniksi vuonna 2003. Tätä en tiennyt. Itse kirjassa minusta mysteeri oli toissijaisessa osassa ja melko laimeasti tehty. Odotin jonkinlaista neiti Marplen tyyppistä hahmoa nuorennettuna versiona, mitä ei kirjassa juurikaan nähty. Päähenkilö on kyllä kiinnostava hahmo erikoisine sinisine silmineen ja menneisyyksineen. Puolet teoksesta käsitteli Maisien nuoruusvuosia, jotka olivat kirjan kiinnostavin osa. Mysteerin tylsähkön lopetuksen jälkeiset viimeiset sivut olivat kuitenkin koskettavia. En ole varma, tartunko toiseen osaan, joka ilmestyy suomeksi elokuussa. ⭐3/5

Tällaisia mysteerikirjoja suosittelisin siis luettavaksi kevääseen. Nyt on yksi takatalvi jälleen selätetty samoin kuin jännityksen täyteinen lukupinokin. Talviturkkikin on jo heitetty😍. Hyvää lukufiilistä ja kevään jatkoa kaikille!

juuliska