Kirjavinkki: Kiltin tytön murhaopas -trilogia
Alku oli loppu, ja loppu oli alku.
– Pippa Fitz-Amobi, Kiltti tyttö kohta kuollut
Tämä trilogia on ollut jättimenetys, jokainen kirja on käväissyt New York Timesin bestseller-listalla ja syystä. Nuorten/nuorten aikuisten dekkarien parhaimmistoa.
Kiltin tytön murhaopas on trilogian ensimmäinen osa, ja mielestäni paras. Kirjassa Pip tekee lopputyötään, ja ottaa selvitettäväkseen Andie Bellin murhan. Hänen mielestään poliisi syyttää väärää miestä, joka ei hänkään ole enää hengissä. Avukseen hän värvää syytetyn veljen, Ravin, ja alkaa ravistella pikkukaupungin käsityksiä niin murhasta kuin itsestäänkin.
Tämän ahmin yhdeltä istumalta erään virolaisen hotellin ikkumalaudalla. Niin taitavasti rakennettu. Myös ihana kirja siksi, että se on rakkaustarina, joka ei ole rakkaustarina 😉 4,5/5⭐️
Kiltti tyttö, julma kosto on trilogian toinen osa, ja lievä pettymys. Pip on vannonut jättäneensä rikosten ratkomiset taakseen ja juontavansa ainoastaan viraaliksi tullutta true crime -podcastiaan. Mutta sitten hänen tuttunsa Jamie katoaa, eikä poliisi tee mitään. Uutta rikosta ja kautta kohti sitten vain!
Rikostapaus oli jälleen luotu taitavasti, ei siinä mitään. Mielenkiinto säilyi, eivätkä arvaukset osuneet oikeaan. Mutta hyvää mysteeriä varjosti huono henkilökehitys, joka kärjistyy sarjan viimeisessä osassa. 3/5⭐️
Kuka etsii sinua, kun katoat?
– Tuntematon
Kilttiin tyttöön, kohta kuolleeseen kohdistin paljon toivoa, sillä edellinen jäi kaivelemaan ikävästi. Niin jäi kyllä tämäkin. Pipin mielenterveys on koetuksella. Podcast on saanut paljon huomiota ja myös vihapuhetta. Tuntematon henkilö lähettää kohtalokkaan kysymyksen Pipille eri yhteyksin: ”Kuka etsii sinua, kun katoat?”. Kun pihalle alkaa ilmestyä kuolleita kyyhkyjä ja päättömiä tikku-ukkoja, alkaa Pippaa mietityttää. Kuka häntä uhkaa? Onko kauan sitten Jesaritappajana tunnettu mies sittenkin vankilassa väärin perustein, ja onko hänen perässään todellinen murhaaja?
Alamäki jatkuu. Ikävä sanoa, mutta niin se vain on. Tässä kahden rikoksen sotkeminen, tai sisällyttäminen samaan kirjaan, oli joko omnistuminen tai epäonnistuminen. En osaa sanoa. Henkilökehitys meni väärään suuntaan, lukuunottamatta viimeisen sivun toivonpilkahdusta. Ymmärrän, että Pipin mielessä pyörii se harmaa alue, joka on oikean ja väärän välissä. Kuinka laaja tuo alue on? Kuinka pitkälle voi mennä, ettei ole paha? Kun ei todellakaan ole tehnyt oikein, mutta ei suoranaisesti väärinkään. Tämän asian pohdiskelu on tärkeää, sillä maailmassa on valtavasti harmaita alueita, mutkikkaita tilanteita ja päätöksiä. Kaikki ei ole mustavalkoista. 2,5/5⭐️
Parjauksesta huolimatta suosittelen lukemaan koko trilogian, vähintäänkin mielenkiinnosta. Eivät kaikki kirjat voi miellyttää itseä tai olla täydellisiä, mutta silti ne voivat olla lukemisen arvoisia.
juuliska