Kirjavinkki: Lucy Clarke, Haaksirikkoutuneet

He putosivat.

Tämä oli tässä, ääni sanoi hänen sisällään.

Lori ei ajatellut sisartaan eikä edes Peteä. Eletty elämä ei pyörinyt kuvina hänen silmissään. Sen sijaan hän ajatteli elämää, jota ei ollut ehtinyt elää, äitiyttä, johon ei ollut koskaan saanut mahdollisuutta. Se oli kuin elokuva, joka oli loppumassa puolivälissä.

Lorin katoamisesta on nyt kaksi vuotta. Tuona kohtalokkaana iltana Fidžillä Erin riiteli siskonsa kanssa, eikä nähnyt tätä enää sen jälkeen. Lori nousi nimittäin lentokoneeseen, joka teki hätälaskun ja katosi valtamereen. Mitään jälkiä ei jäänyt. Paitsi syyllisyys ja seitsemän auki olevaa kohtaloa.

Eloonjääneet ovat jumissa saarella keskellä Tyyntämerta, eivätkä luota toisiinsa. Kaikilla on jotain salattavaa. Saarella pätevät saaren lait. Mikään ei ole niin kuin ennen, ja Lori tietää sen. Nyt hän vain toivoo, että pääsisi pois ja näkisi siskonsa uudelleen.

Tämä trooppisiin olosuhteisiin sijoittuva trilleri oli kyllä aivan huippu. Luvuissa vuorottelevat Erinin tutkimukset ja takaumat Lorin ajasta autiolla saarella tuntemattomien miesten kanssa rakentavat jännityksen upeasti ja saavat ahmimaan sivun toisensa perään. Tempo laski aina välillä, sillä arkisemmatkin asiat ja rauhallisemmat ajat Erinin tutkimuksissa tulivat myös esiin. Se kuitenkin toimi, kun seuraavaksi pompattiin takaisin Lorin tarinaan ja pohdittiin, kuka kuolee seuraavaksi.

Elämä on valintoja. Plus kaikkea muuta. Joihinkin asioihin voit vaikuttaa, joihinkin et. Nuo elämän valinnat ja sattumat vaikuttavat teoksessa erittäin vahvasti. On kuolleita vanhempia, pettäviä exiä, salaisuuksia joita ei haluta paljastaa. Pieleen menneitä valintoja ja särkyneitä unelmia. Erin syyttää itseään siskonsa kuolemasta. Aivonystyrät saa laittaa läpi teoksen hommiin. Mikä on olennaista, mikä ei? Kenestä paljastuu seuraavaksi jokin pimentoon jäänyt asia?

Lukija saa muutaman kerran pari helppoa vihjettä, joista voi päätellä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Loppuratkaisu silti yllätti. Loppua voisi sanoa onnelliseksi, mutta ainakin varovaisen toiveikkaaksi. Ei aivan viiden tähden trilleri, mutta lähellä käy.

juuliska