Kirjavinkki: Samuel Burr, Täydellinen arvoitus

Riemastuttavinta on aina ratkaiseminen. Ei koskaan ratkaisu.

– Pippa Allsbrook

Vuosikymmeniä sitten Pippa perusti Arvuuttajien klubin. Kerhoon saisi liittyä kuka tahansa, joka on kiinnostunut sanaristikoista, arvoituksista ja pulmapeleistä. Nyt hän on kuollut, mutta on jättänyt vielä yhden arvoituksen kasvattipoikansa ratkaistavaksi: Claytonin oman menneisyyden.

Lähtökohdat ovat siis nämä: Clayton on jätetty Arvuuttajien klubin portaille muutaman päivän ikäisenä. Pippa otti tuolloin lapsukaisen yhteisön hoidettavaksi. Huolimatta hyvästä hoivasta ja rakastavasta perheestä nuorimies haluaa saada selville, ketkä hänen biologiset vanhempansa ovat. Ennen kuolemaansa Pippa on jättänyt Claytonille kirjeen, jossa häntä ohjeistetaan arvoituksen alkuun sanaristikolla. Huomasin heti alkavani sijoitella sanoja siihen, eli lukijakin pääsee konkreettisemmin näkemään vihjeitä. Itse aavistin isän jo hyvin varhaisessa vaiheessa, vaikka päättelymenetelmäni menikin metsään. Äiti säilyi salaisuutena loppuun saakka.

Alkuperäistä takakansitekstiä lukiessani (ei yllä oleva) en oikein tiennyt, mitä odottaa. Hyvää kirjaa toki, mutta sisällöstä ei ollut hajuakaan. Täydellinen arvoitus on lämminhenkinen tarina perhesiteistä, elämän arvoista ja arvoituksista. Se kuljettaa lukijaansa lempeästi ja soljuvasti Pippan menneisyyden ja Claytonin seikkailun välillä. Hellyyttävät henkilöhahmot sulattavat sydämen arvoituksen pikkuhiljaa auetessa.

Teoksessa jännityksen rakentaminen ei ollut ykkösasia. Kaunis tarina ja rakkaus olivat tämän juonen pääpointti. Eikä vain romanttinen rakkaus vaan kaikenlainen muukin; vanhemmuus, ystävyys, sen sellainen. Viimeisen sivun luettuaan hymyilyttää. Tekee mieli sivellä kirjan kaunista kantta. Sitä tietää oppineensa taas jotain uutta elämästä. Yksi hyvän mielen kesäkirja jälleen luettu, tällä kertaa Itä-Suomen vaaramaisemissa.

juuliska