Kirjavinkki: Val Emmich, Rakas Evan Hansen

”Kuolema”, vastaan. ”Elämä tai kuolema.” En tiedä, miksi sanon niin tai mitä se edes tarkoittaa, mutta se tuntuu totuudelta, eikä ainoastaan tänään vaan aina.

Evan Hansen ei ole kukaan. Hän istuu ruokalassa yksin, viettää iltansa yksin ja nappaa kiltisti lääkkeensä. Hän kirjoittaa terapeutin pyynnöstä kirjeitä itselleen, jotka alkavat sanoilla ”Rakas Evan Hansen”. Kunnes eräänä päivänä hänen kirjoittamansa kirje päätyy Connor Murphylle, koulun toiselle hylkiölle. Joka tekee itsemurhan. Ja jolla on Evanin kirjoittama itsemurhaviesti taskussaan.

Nyt Evanista on tullut kuolleen pojan salainen paras ystävä. Connorin perhe ottaa Evanin lämmöllä vastaan, eikä hänellä ole tilaisuutta kertoa totuutta. Tai on, mutta hän ei ole enää varma, kehtaako rikkoa perheen uutta lohtua, jota Evanin keksinyt tarinat ja sähköpostit tuovat. Vihdoinkin hän on joku, jonka kaikki tuntevat.

Voi huh huh. Juoni tuntuu jotenkin ylivoimaisen järjettömältä ja surulliselta, mutta samalla täysin järkeenkäyvältä. Surullinen ihminen etsii lohtua ja toivoa mistä vain, ja kuten kirjan henkilöt itsekin toteavat, heistä tuntuu siltä, että he ovat saaneet poikansa takaisin tarinoiden kautta.

Kirja oli perushyvä (olisin ehkä toivonut hieman eläväisempää kirjoitusta), mutta silti mielestäni kaikkien pitäisi lukea tämä tärkeiden teemojen vuoksi: itsemurhat, suru, mielenterveysongelmat, valehtelu, lasten ja vanhempien väliset suhteet…Rakas Evan Hansen ei ole kovinkaan paksu, mutta kansien väliin mahtuu paljon asiaa.