Pienimuotoinen vapautus arjesta lokakuun pimeneviin iltoihin. Nyt tuntuu kyllä siltä, että syysloma tuli todellakin tarpeeseen. Mitään ihmeellistä en tehnyt, ulkoilin, rentouduin. Arkiristeilyllä kävin, ihanaa kun oli rauhallista. Lukukokemuksiin mahtui yksi äärimmäisen hyvä booktok-suosikki, loistava re-read, pari ihan kivaa ja yksi pettymys, jossa en päässyt valitettavasti viittäkymmentä sivua pidemmälle.
Freida McFadden: Eristysvanki Brooke Sullivan aloittaa työssään erikoissairaanhoitajana miesten korkeimman turvaluokituksen vankilassa. Kukaan muu ei ole huomannut, että hänellä on yhteys yhteen vankilan asukkaista: Brooken todistuksen seurauksena tämä päätyi vankilaan kolmesta murhasta ja kahdesta murhanyrityksestä. Eikä Shane Nelson ole unohtanut. Mutta kuka olikaan syyllinen?
Tämä oli toinen niistä ihan kivoista. Kirja oli sellainen, jota lukiessa luuli tietävänsä mitä tapahtui, mutta sitten tuleekin yllättävä käänne, joka pyöräyttää käsityksen päälaelleen. Ja uudelleen, ja uudelleen. Ei mikään hirvittävän verinen, tykkäsin tästä. McFadden keskittyy enemmän jännityksen luomiseen kuin väkivallalla mässäilyyn. Hyytävän kutkuttava lopetus kruunasi tämän, niin kuin hyvässä trillerissä kuuluukin. ⭐3,5/5
S. K. Rostedt: Kahden veren tytär Moorna työskentelee maksettuna seuralaisena kuninkaanlinnassa ja on noussut itsensä kruununprinssin suosikiksi. Hovin käytävillä kuiskitaan, että se johtuu hänen erikoislaatuisuudestaan: suipoista korvista ja puoliverisyydestä. Kuninkaan aloittamat uhriseremoniatkin vaikuttavat häneen eri tavalla kuin muihin. Myös joka paikassa vastaan tuleva, äreä arohaltia Caidas, herättää hänessä ristiriitaisia tunteita.
Tämä uusi romantasiakirja on valittu Suomalaisen kirjakaupan vuoden kirjaksi, ja ihan syystä! Ahmin tämän lähestulkoon yhdeltä istumalta, välillä piti syömässä käydä. Ensin ajattelin tämän olevan aika perus settiä: historiallinen fantasiamaailma, jonkin erikoispiirteen omaava sankaritar, surkea menneisyys eikä nykyisyydessäkään kehumista, ihmiset/yliluonnolliset jaottelu ja sitten se miespuolinen kuuma päähenkilö. Mutta onneksi yllätyin positiivisesti, sillä juonikuvio alkoikin rakentua kirjan edetessä, ja aivan loistavasti rakentuikin! Tekisi mieli nipsaista tähdistä pois kesken jääneen lopun vuoksi, mutta en viitsi. Jään vain kiltisti odottamaan seuraavaa osaa. ⭐5/5
Sissi Kuntsi: Klo 17.23 Omakohtaisten kokemuksien pohjalta kirjoitettu pienoisromaani, joka kertoo siitä, kun aviomies ei enää halua sairautensa vuoksi elää ja tekee itsemurhan täysin suunnitellusti. Kantaa ottamatta suuntaan tai toiseen, hän kertoo omista tuntemuksistaan asian tiimoilta.
Kuvassa ilmeesi oli tyyni, vakaa, lähes autuas. Kämmenesi pitelivät tulenliekkiä, joka roihusi sydämeni päällä. Liekit nuolivat hiuksianikin, mutta minä lepäsin levollisena, antautuneena sinua vasten. Meillä oli silmät kiinni, me emme nähneet mitään tai me näimme kaiken oleellisen.
Koskettava, melko surullinen tarina. Runollinen, ajatuksia herättävä. En oikein osaa sanoittaa tuntemuksiani tai kokonaisia virkkeitä tästä kirjasta. Se oli kaunis, jossain pilviharson takana kulki sen punainen lanka. Välillä se oli raaka ja raju, joskus hellä ja miltei ylimaallinen. Toivottavasti saatte edes jotain kuvaa siitä, millainen tämä kirja ehkä kenties saattaisi olla. ⭐3/5
Irene Zidan: Isäni appelsiinikukkien maasta Isä on vastustanut nuorena miehittäjää ja joutunut vankilaan. Hän on jättänyt kotinsa, löytänyt Suomesta rakkauden ja perustanut perheen, mutta mieli on ollut rikottu, eikä kaikki ole ollut tyttären lapsuudessa todellakaan hyvin. Jotkin asiat kulkevat sukupolvelta toiselle, mutta voisiko menneen kanssa löytää jo rauhan?
Tämä oli valitettavasti pettymykseni, enkä päässyt lukiessa kovinkaan pitkälle. Tietenkin olisin voinut antaa vähän enemmän mahdollisuuksia tälle teokselle, mutta kirja oli kuitenkin melko lyhyt ja ajattelin suurin piirtein tietäväni, mitä kirja tulee olemaan, eli ei minun juttuni. ⭐1,5/5
Delia Owens: Suon villi laulu Kya on elänyt koko elämänsä suolla. Kun kylän kultapoika murhataan marskimaalla sijaitsevalla palotornilla, katseet kääntyvät Rämelikaksi nimettyyn, kouluja käymättömään nuoreen naiseen. Mutta Kya on paljon muutakin. Teoksessa kuvataan hänen kasvuaan, ensirakkauttaan ja yhä vain voimistuvaa suhdettaan luontoon.
Viimeiseksi luin viikonloppuna uudelleen yhden suosikkikirjoistani ikinä. Se vaikutti minuun yhtä paljon kuin silloin ensimmäiselläkin kerralla. Suon villi laulu on historiallista fiktiota, koukuttava murhamysteeri, haikea rakkaustarina ja uskomattoman tarkka kuvaus luonnosta ja ”roskasakin” elämästä suolla. Se on niin kaunis, niin voimakas ja niin täydellinen kuin vain voi olla. En henkilökohtaisesti löydä tästä teoksesta mitään huonoa. ⭐5/5
Kyalle riitti se, että hän oli osa tätä luonnon kiertokulkua, joka jatkui vuorovesien vääjämättömyydellä. Vain harvalla oli yhtä väkevä yhteys omaan planeettaansa ja elämään sen kamaralla kuin hänellä. Hänen juurensa olivat syvällä tässä maaperässä. Se oli hänen äitinsä.
juuliska
Kansikuvien lähde: Suomalainen kirjakauppa
