Syksyn lukupinossa

Syksy, lempivuodenaikani. Olen elokuun lapsi ja pitänyt aina loppukesän kääntymisestä syksyksi. Kun lehtien väri alkaa muuttua, aamut ovat kirpeitä, mutta iltapäiväaurinko silti vielä lämmin, sateen tuoksu, paksut neuleet ja villasukat, hyviä kirjoja unohtamatta. Keräsin tähän uutuusteoksia, jotka kiinnostavat minua tänä syksynä.

Olga Tokarczuk: Empusion 12.9. WSOY Syyskuussa 1913 puolalainen insinööriopiskelija Mieczysław Wojnicz saapuu Görbersdorfin parantolaan. Mieczysław toivoo vuoristoilman lievittävän tuberkuloosiaan. Päivät kuluvat kuunnellessa keuhkosairaiden miesten keskusteluja päivänpolttavista kysymyksistä: Puhkeaako Euroopassa sota? Mikä hallitusmuoto on paras? Onko demoneita olemassa? Toistuvasti keskustelu kääntyy olentoon, jonka vaikeaselkoisuudesta keskustelijat ovat yhtä mieltä: naiseen. Voiko nainen olla subjekti? Mieczysławia askarruttavat myös paikalliset tarinat vuoriston oudoista tapahtumista. Parantolaakin varjostavat selittämättömät kuolemantapaukset. Millainen voima vuoristometsissä liikkuu, ja keiden katseen Mieczysław tuntee selässään?

Jännittävää. Kuulostaa fantasian ja kauhun sekoitukselta. Haluan kovasti tietää, mitä tuo Empusion merkitsee. Innolla odotan nobelisti Tokarczukin uutuutta.

Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä 23.9. Otava Seikkailijalordiksi kutsuttu, skandaalin ryvettämä Sir Henry Spencer on palannut Englantiin. Hän on päättänyt asettua aloilleen ja ottaa paikkansa säätyläisherrana.

Kunnianarvoisa neiti Adalmina Lockhart on lukinnut sydämensä sen jälkeen, kun Henry Spencer sen heidän nuoruudessaan särki. Hän on tyytyväinen kirjakerhoharrastukseensa ja itsenäiseen elämäänsä. Adalmina järkyttyy, kun Henry majoittuu yllättäen samaan kartanoon. Tukahdutetut tunteet kuumenevat, kun vanhat salaisuudet paljastuvat. Joulun lähestyessä Adalminan on yhä vaikeampi vastustaa Henryn vetovoimaa…

Luin jo tässä aiemmin Moraalisten naisten kirjakerho -sarjan ensimmäisen osan, josta pidin valtavasti. Seuraava osa on sitten tietysti syksyn lukupinon päällimmäisenä. Tuttuja hahmoja Adalmina ja Henry jo edellisestä osasta, tällä kertaa päähenkilöinä.

Kaliane Bradley: Aikaministeriö, 23.9. Tammi Nuori virkanainen saa erikoisen tehtävän: hänen pitää toimia ’linkkinä’ salaisessa kokeilussa, jonka tarkoitus on tuoda ihmisiä menneisyydestä nykyhetkeen. Mielikuvitukselliselta kuulostava rooli osoittautuu hyvin konkreettiseksi, sillä linkin pitää paitsi neuvoa ja auttaa suojattiaan myös elää tämän kanssa samassa taloudessa. Eikä mies menneisyydestä ole kuka tahansa, vaan tutkimusmatkailija ja laivaston komentaja Graham Gore, kiivas, peloton ja vetovoimainen mies. Mutta millaista on elää 1800-luvun miehen kanssa? Vaikeaa, koomista, epätoivoista – ja yllättävän kiehtovaa. Kunnes käy ilmi, että rajojen ylittäminen saattaa olla vaarallista sekä rakkaudelle että historian jatkuvuudelle.

Mielenkiintoisen kuuloinen romaani. Scifi-vibat ja romantiikkaa historiallisella vivahteella. Uskon kirjassa olevan myös huumoria.

Sissi Kuntsi: Klo 17.23, 23.9. Tammi Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11.51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.

Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.

Kärsimyksestä puristettu helmi niin kuin esittelytekstissä sanottiin. Pienoisromaani, joka on varmasti sydäntäsärkevän voimakas. Tai sitten ei, mutta toivon näin.

Karen Swan: Postikortteja, 27.9. Otava Natasha perheineen on juuri palannut etelänmatkalta, kun he huomaavat tyttärensä rakkaan pehmolelun kadonneen. Natasha pyytää apua somessa ja ihmeen kaupalla lelu löytyy, mutta se on päätynyt Nepalissa vaeltavan Duffyn mukaan. Hän alkaa lähettää Natashan tyttärelle kuvia pehmolelun seikkailusta, ja pian kirjeenvaihto muuttuu merkitykselliseksi. Joskus Natashasta tuntuu, että muukalainen tuhansien kilometrien päässä ymmärtää häntä paremmin kuin hänen oma aviomiehensä. Kun viikot kuluvat ja Duffy suuntaa ylemmäs vuorille, viestit yhtäkkiä loppuvat. Miksi Duffy edes otti pehmolelun mukaan matkalleen?

Kuulostaa ihanan suloiselta! En ole aivan varma, pitääkö nenäliinapaketti kaivaa jossain vaiheessa esiin, päättyykö kaikki onnellisesti, mutta otan siitä selvää.

Irene Zidan: Isäni appelsiinikukkien maasta 27.9. WSOY Isä on vastustanut nuorena miehittäjää ja joutunut vankilaan. Hän on jättänyt kotinsa, löytänyt Suomesta rakkauden ja perustanut perheen, mutta mieli on ollut rikottu, eikä kaikki ole ollut tyttären lapsuudessa todellakaan hyvin. Jotkin asiat kulkevat sukupolvelta toiselle, mutta voisiko menneen kanssa löytää jo rauhan?

Jälleen taidan sukeltaa palestiinalaisalueiden synkän sotahistorian syövereihin, kuten jo aiemmin tänä vuonna, mutta tällä kertaa hieman kotimaisemmasta näkökulmasta.

Kristin Hannah: Sodan sisaret 3.10. WSOY ”Naisetkin voivat olla sankareita.” Kun 24-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Frankie kuulee nämä sanat, hänen maailmansa mullistuu. Turvallista elämää konservatiivisten vanhempiensa siipien suojissa viettänyt nuori nainen päättää hetken mielijohteesta lähteä veljensä perässä Vietnamin sotaan. Sotasairaanhoitajan elämä on kuitenkin täynnä kaaosta ja kuolemaa, eikä poliittisesti jakautuneella kotirintamalla totisesti odota sankarin vastaanotto.

Naisista ja heidän voimastaan ei voi koskaan kirjoittaa liikaa kirjoja! Sotien saralla monet upeat naiset ovat varmasti jääneet miessankareiden varjoon. Heidän panoksensa on silti ollut valtava.

Freida McFadden: Sarjamurhaajan tytär 4.10. Otava Kun Nora Davis teki 11-vuotiaana kotiläksyjä huoneessaan, hänellä ei ollut aavistustakaan, että hänen isänsä tappoi naisia kellarissa. Kunnes eräänä päivänä poliisi tuli heidän ovelleen.

Norasta on sittemmin tullut menestyvä kirurgi. Hän elelee omissa oloissaan ja pitää perhetaustansa visusti salassa. Isä viettää loppuelämäänsä kalterien takana. Sitten eräs Noran nuorista naispotilaista murhataan – tavalla, jolla hänen isänsä tappoi uhrinsa. Joku siis tietää, kuka Nora on. Joku haluaa, että hän joutuu vastuuseen tästä murhasta. Mutta ei Nora ole isänsä kaltainen. Poliisilla ei ole todisteita häntä vastaan. Kunhan he eivät mene kellariin.

Lisää jännitystä! Freida McFaddenit aina ehdottomasti luettavia, niin hyviä ne ovat.

Jasmine Guillory: Lue minut oikein 30.10 Tammi Kun Isabelle valmistui yliopistosta ja aloitti uransa kustannusmaailmassa, hän ei kuvitellut hetkeäkään, että asuisi vielä 25-vuotiaana kotona vanhempiensa luona. Eipä hän arvannut sitäkään, että olisi yhä yksi kustantamon harvoista mustista työntekijöistä. Palkka on pieni ja kilpailu kovaa, ja Izzy alkaa kyseenalaistaa ammatinvalintaansa. Unelmista luopumisen sijaan hän kuitenkin tarttuu viimeiseen oljenkorteen, joka saattaa viedä hänen uraansa oikeaan suuntaan: hän lupautuu hoputtamaan hankalana pidettyä tähteä, jonka käsikirjoitus on pahasti myöhässä. Santa Barbaran ylellisessä kartanossa häntä onkin vastassa äreä ja vetäytyvä Beau Towers, joka ei kaipaa henkilökohtaista kannustajaa. Izzy ei silti suostu antamaan periksi, ja vähitellen oikeat sanat ja teot alkavat synnyttää paitsi käsikirjoitusta myös ystävyyttä ja kipinöitä. Mutta valmistuuko käsikirjoitus ajoissa ja uskaltaako Beau avata sydämensä?

Selkeä loppukevennys. Kirjamaailmaan sijoittuva tarina kuulostaa täydelliseltä herkulta minun romanttiseen makuuni. Toivon, etten pety tähän booktokista tuttuun teokseen.

Näiden teosten lisäksi lukupinossani ovat myös mm. Bloomsburyn kirjakauppa -sarja, Salman Rushdien Veitsi ja Britney Spearsin elämäkerta. Kirjahyllykirjoja on myös kertynyt, joten niitäkin olisi varmaan hyvä lukea.

juuliska

Kulttuuri Kirjat

Kirjavinkki: Amal El-Mohtar ja Max Gladstone, Tällä tavalla hävitään aikasota

On Sininen. Ja on Punainen. He ovat kaksi vihollisagenttia, joiden on tarkoitus matkustaa ajassa ja muuttaa historian kulkua. Kumpikaan heistä ei koskaan voi saada, mitä haluaisi. Varsinkaan toisiaan.

Kirjeenvaihto kahden parannellun ihmisen välillä alkaa tasitelukentän tuhkasta kirjeestä, jossa lukee poltettava ennen lukemista. Romaanin aloitus on jo kiehtova, josta tulee sellainen fiilis, että ”tästä kirjasta tulen pitämään”.

Sininen ja Punainen ovat ihmisen ja robotin välimuotoja. He matkustavat ajassa isompien tahojen käskystä, ja tekevät muutoksia historiaan halutulla tavalla. Joskus pitää tehdä jotain pientä, kuten saada munkki kulkemaan tiettyyn suuntaan. Joskus täytyy syöstä kokonaisia maailmoja tuhoon. Ylempien tahojen tarkoitusperät eivät ihan minulle auenneet, mutta se ei kenties ollut tärkeää. Kasvottomia tekijöitä oli romaanissa paljon.

Kirja etenee kahdesta eri näkökulmasta, ja jokaisen luvun lopussa on kirje toiselta osapuolelta. Kaikki tärkein on noissa kirjeissä, jotka on kirjoitettu mitä mielenkiintoisimpiin muotoihin. Niissä jaetaan tärkeimmät ajatukset. Kerrotaan omista suunnitelmista sekä salaisimmista tunteista. Täytyy kuitenkin olla varovainen, sillä koska vain joku voi tulla, napata ja tappaa. Teksti on luotu niin, että tapahtumia on tapahtumien taustalla. Tyyli on kaunis ja melkein runollinen, mutta lukeminen erittäin kummallista ja hämmentävää. Ei kannata kuitenkaan vaipua epätoivoon, kaikki selviää lopussa. Suurimmaksi osaksi.

Kirjat ovat kirjeitä pullossa, joka heitetään ajan aallokkoon, yhdeltä maailman pelastamista yrittävältä ihmiseltä toiselle.

– Amal El-Mohtar

Pienoisromaanit ovat mielestäni mahtava kirjallisuusmuoto. Pienelle sivumäärälle on ympätty suuri määrä asiaa, luotu illuusio valtavasta romaanista täynnä pohdintaa ja kuvailua. Sitten aivan liian pian huomaakin lukeneensa teoksen loppuun.Kirjailijan täytyy olla taitava, jotta ’kaikki’ tulee sanottua, mutta romaanista ei saa kuitenkaan hutaisten tehtyä kuvaa. Pienoisromaani on loistava tapa tehdä tällaisia syväsukelluksia epätavallisiin tai raskaisiin aiheisiin, silloin lukeminen ei mene pelkäksi teoksen läpi kahlaamiseksi. Tällä tavalla hävitään aikasota on genressään onnistunut loistavasti.

juuliska

Kulttuuri Kirjat