Kirjavinkki: Dolly Parton ja James Patterson, Juokse Rose juokse

Joskus arvet näkyvät, joskus eivät, mutta niitä on kaikilla.

– Ruthanna Ryder

Mitä tapahtuu, kun elävä countrylegenda ja maailmankuulu dekkaristi lyövät hynttyyt yhteen kirjoittaakseen kirjan? No älyttömän hieno romaanihan musiikkibisneksestä ja menneisyyden traumoista siitä syntyy!

AnnieLee Keyes on aina halunnut olla laulaja. Suuri nimi, kuuluisa countrytähti. Kun hän vihdoin ja viimein pääsee esiintymään Nashvilleen ja saa kuuluisan coyntrylaulajan Ruthanna Ryderin puolelleen, on maailma avoinna. Mutta menneisyys seuraa AnnieLeetä kaikkialle unissa ja todellisuudessa.

Odotin tältä kirjalta ehkä enemmän jännitystä, ja niiden unien merkitystä, joita takakannessa lupailtiin. Onhan James Patterson kuitenkin rikoskirjailija. Vauhti kiihtyi kuitenkin nollasta sataan melkein loppumetreillä. Enkä voi sanoa, ettenkö olisi pidättänyt henkeäni. Olihan loppuratkaisu tämänkaltaisessa kirjassa tietysti melko ennalta arvattava, mutta ei se tarkoita, ettei voi silti elää täysillä mukana!

Musiikkimaailma on julma paikka. Varsinkin jos olet nuori nainen kitaran kanssa, jollaisia on kolmetoista tusinassa. Vaikka olisitkin älyttömän hyvä ja älyttömän kaunis, sinussa täytyy vain olla sitä jotain, mikä lyö läpi. Onneksi Ruthanna Ryderilla oli hyvä sydän ja hänen henkilökohtaisella kitaristillaan Ethanilla vielä sitäkin parempi. Päähenkilöt ovat ihastuttavia, ja sitten kun joskus vanhenen, haluaisin olla Ruthanna Ryderin kaltainen. Sisukas ja itsevarma, tulinen ja pystyvä vielä ikäneitonakin.

Menneisyyden traumat siis jäivät hieman sivuosaan, mutta ehkä sen onkin tarkoitus herättää kysymyksiä lukijan mielessä. AnnieLee keskittyy erittäin paljon siihen, miten saisi asiansa pysymään piilossa. Valehtelemaan valehtelematta. Pitämään omatuntonsa puhtaana ja käyttämättä läheisiksi käyviä ihmisiä hyväkseen. Hillittyä vihansa. Se on vaikeaa, älyttömän vaikeaa, mutta siihen pystyy yllättävän moni.

Maailma on täynnä mysteereitä ja ihmissydän – hänen sydämensä – oli osoittautunut yhdeksi niistä.

– Ethan Blake

Juokse Rose juokse on hieno romaani, jossa näkyy sekä musiikki- että kirjailija-ammattilaisen kädenjälki. Laulukooste viimeisillä sivuilla kruunasi kaiken. Mukava kirja luettavaksi parvekkeella kahvikupin äärellä auringon lämmittäessä paljaita varpaita.

juuliska

Kulttuuri Kirjat

Kirjavinkki: Kiltin tytön murhaopas -trilogia

Alku oli loppu, ja loppu oli alku.

– Pippa Fitz-Amobi, Kiltti tyttö kohta kuollut

Tämä trilogia on ollut jättimenetys, jokainen kirja on käväissyt New York Timesin bestseller-listalla ja syystä. Nuorten/nuorten aikuisten dekkarien parhaimmistoa.

Kiltin tytön murhaopas on trilogian ensimmäinen osa, ja mielestäni paras. Kirjassa Pip tekee lopputyötään, ja ottaa selvitettäväkseen Andie Bellin murhan. Hänen mielestään poliisi syyttää väärää miestä, joka ei hänkään ole enää hengissä. Avukseen hän värvää syytetyn veljen, Ravin, ja alkaa ravistella pikkukaupungin käsityksiä niin murhasta kuin itsestäänkin.

Tämän ahmin yhdeltä istumalta erään virolaisen hotellin ikkumalaudalla. Niin taitavasti rakennettu. Myös ihana kirja siksi, että se on rakkaustarina, joka ei ole rakkaustarina 😉 4,5/5⭐️

Kiltti tyttö, julma kosto on trilogian toinen osa, ja lievä pettymys. Pip on vannonut jättäneensä rikosten ratkomiset taakseen ja juontavansa ainoastaan viraaliksi tullutta true crime -podcastiaan. Mutta sitten hänen tuttunsa Jamie katoaa, eikä poliisi tee mitään. Uutta rikosta ja kautta kohti sitten vain!

Rikostapaus oli jälleen luotu taitavasti, ei siinä mitään. Mielenkiinto säilyi, eivätkä arvaukset osuneet oikeaan. Mutta hyvää mysteeriä varjosti huono henkilökehitys, joka kärjistyy sarjan viimeisessä osassa. 3/5⭐️

Kuka etsii sinua, kun katoat?

– Tuntematon

Kilttiin tyttöön, kohta kuolleeseen kohdistin paljon toivoa, sillä edellinen jäi kaivelemaan ikävästi. Niin jäi kyllä tämäkin. Pipin mielenterveys on koetuksella. Podcast on saanut paljon huomiota ja myös vihapuhetta. Tuntematon henkilö lähettää kohtalokkaan kysymyksen Pipille eri yhteyksin: ”Kuka etsii sinua, kun katoat?”. Kun pihalle alkaa ilmestyä kuolleita kyyhkyjä ja päättömiä tikku-ukkoja, alkaa Pippaa mietityttää. Kuka häntä uhkaa? Onko kauan sitten Jesaritappajana tunnettu mies sittenkin vankilassa väärin perustein, ja onko hänen perässään todellinen murhaaja?

Alamäki jatkuu. Ikävä sanoa, mutta niin se vain on. Tässä kahden rikoksen sotkeminen, tai sisällyttäminen samaan kirjaan, oli joko omnistuminen tai epäonnistuminen. En osaa sanoa. Henkilökehitys meni väärään suuntaan, lukuunottamatta viimeisen sivun toivonpilkahdusta. Ymmärrän, että Pipin mielessä pyörii se harmaa alue, joka on oikean ja väärän välissä. Kuinka laaja tuo alue on? Kuinka pitkälle voi mennä, ettei ole paha? Kun ei todellakaan ole tehnyt oikein, mutta ei suoranaisesti väärinkään. Tämän asian pohdiskelu on tärkeää, sillä maailmassa on valtavasti harmaita alueita, mutkikkaita tilanteita ja päätöksiä. Kaikki ei ole mustavalkoista. 2,5/5⭐️

Parjauksesta huolimatta suosittelen lukemaan koko trilogian, vähintäänkin mielenkiinnosta. Eivät kaikki kirjat voi miellyttää itseä tai olla täydellisiä, mutta silti ne voivat olla lukemisen arvoisia.

juuliska

Kulttuuri Kirjat