Olen ollut nyt viikon flunssassa, ja pääsin viimeinkin palaamaan arkeeni. Mutta vaikka ette olisikaan flunssassa, ottakaa nenäliinat esille, sillä niitä sinä tarvitset lukiessasi Adam Silveran Ensimmäistä viimeistä päivää.
Joidenkin ihmisten on määrä tavata.
– Valentino Prince
Niin, onko? En usko kohtaloon, mutta en toisaalta sattumiinkaan. Ehkä se on vain niin, että joidenkin asioiden on määrä tapahtua ilman mitään sen yliluonnollisempaa. Täytyy kyllä myöntää, että tämä kirja tuntui miltei yliluonnnolliselta, niin täydellinen se oli.
Vuosi 2010. Suuri hetki on koittamassa: on perustettu Kuolinhetki-niminen yritys, joka väittää pystyvänsä arvioimaan ihmisen kuolinpäivän. Eli jos puhelimesi soi keskiyöllä, sinun olisi syytäkin säikähtää.
Valentino on juuri muuttanut New Yorkiin, eikä juuri usko Kuolinhetkeen, mutta lähtee kuitenkin julkistustilaisuuteen. Siellä hän tapaa Orionin, toisen pojan, joka sydänvian takia rekisteröityi uuden palvelun listoille. Mutta kumman puhelin soi ensimmäisenä maailmassa? Kummalle seuraava päivä on elämänsä viimeinen?
Sydäntäsärkevä, ei voi muuta sanoa. Melko pian saat tietää, kumpi kuolee, joten sitä ei kuitenkaan tarvitse jännittää kirjan loppuun asti. Kun olet lukenut vähän eteenpäin, ymmärrät kuinka pakahduttava teos tämä on.
Lopussa molemmat kuolevat -kirjasta jäi minulle vähän valju vaikutelma, en tiedä enkö ollut oikealla fiiliksellä vai mikä siinä oli, mutta tämä vastasi ja ylitti odotukseni 100-prosenttisesti!
Viimeiset pari päivää ovat kuluneet pahanlaatuisessa flunssassa sängyssä kahden peiton alla, jolloin ei ole oikeastaan muuta tekemistä kuin nukkua, katsella sarjoja, kuunnella musiikkia ja tietysti, mikä tärkeintä, lukea kirjoja. Alkuviikosta, kun olin vielä terveenä, mukaani kirjastosta tarttuivat Emmy Abrahamsonin viime kesänä luetun Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista -teoksen itsenäiset jatko-osat. Vinkkaan nyt koko trilogian sitten samalla kertaa.
Ensimmäinen osa: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista on Abrahamsonin omaan erikoiseen rakkaustarinaansa perustuva kertomus Juliasta, joka on totaalisen tylsistynyt elämäänsä englanninopettajana. Kunnes puistossa penkille hänen viereensä istahtaa koditon Ben, joka kaikista puutteistaan huolimatta tuo iloa Julian elämään. Voiko heidän rakkautensa kestää? Pieni spoilaus: kyllä voi. Tämä oli NIIN ihana, pidin kovasti. Hervottoman hauska ja älyttömän suloinen. Varsinkin kun tietää, että muutamia yksityiskohtia pois karsittaessa tarina on totta. Ihmeitä tapahtuu! Ehdottomasti paras osa trilogiasta. 4/5⭐
On ollut vähän kiireitä. Heitin onnistuneen keikan Lundissa ja vähemmän onnistuneen yhdessä firmassa, jonne olisi mieluummin haluttu sama taikuri kuin viime vuonna. Sitten lähdin maalle, koska ajattelin, että se voisi olla terveellistä. Mutta päädyin nukkumaan hiirenpesässä ja istumaan sohvalle, joka oli täynnä klapeja. Todella outoa. Sen jälkeen matkustin Venäjälle, koska olin saanut kutsun stand up -kisoihin, mutta villakoira puraisi minua käteen. Ja menin käymään baletissa ja olin vähällä jäädä kuorma-auton alle. Mitä olin oikeastaan toivonut, mutta sen sijaan sain hirveät haukut. Enkä pysty nukkumaan, ja autoni tööttää joka kerta kun käännän rattia. Miten sellainen voi olla edes mahdollista?
– Maja, Kuinka menestyä hullujenhuoneella
Toinen osa: Kuinka menestyä hullujenhuoneella on myös löyhästi kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos. Maja on stand up -koomikko, jolla ei mene kovinkaan hyvin niin uransa kuin pääkoppansakaan kanssa. Minkä vuoksi poliisit hakevat hänet suljetulle. Tämä kirja ei oikein uponnut minulle ja oli melkoinen pettymys. En pitänyt kirjan huumorista, enkä muutenkaan teoksesta kovinkaan paljon. Ymmärrän, että aiheen todenmukainen kuvailu on tärkeää ja meno sairaaloiden psykiatrisilla osastoilla kirjaimellisesti hullua, mutta Julian näkökulma oli liian, no, liikaa. Mutta tuosta valitsemastani lainauksesta pidin. 1/5⭐
Kreeta Thunberg😂
Kolmas osa: Kuinka risteillä ja lentää yli laidan kertoo Jacqueline Coco Marilyn Åbergista, joka lähtee äitinsä kanssa (kiitos julkkisnimistä, äiti) risteilylle Kreikan saaristoon. Matkalla on kaksi tarkoitusta: lähentyä äidin kanssa ja löytää tälle miesystävä. Se ei kuitenkaan ole sen helpommin sanottu kuin tehtykään. Katastrofi on valmis. Kirja ei onneksi ollut täysi katastrofi, mutta lähellä käytiin pari kertaa. En tiedä, mikä näissä jatko-osissa oikein oli, kun en löytänyt yhtään sitä samaa, mitä ensimmäisestä osasta. Huumori oli tässäkin ihan omissä sfääreissään, jossain oman tajuamiseni ulkopuolella, kun kaikissa kanssamatkustajissa oli jotain vikaa eikä se uponnut minuun. Viimeisten kymmenen sivun takia tämä kannatti kuitenkin lukea, sillä ne olivat todella hyvät. Ja muutenkin kyllä kirjaan kätkeytyi tärkeitä viestejä, ne olivat vain hyvin piilossa. 2/5⭐
Jos Audrey olisi taulu, hän olisi värikäs, kiehtova ja kaoottinen Jackson Pollockin teos, kun taas minä olisin jonkun nelivuotiaan tekemä harmaasävyinen vesivärimaalaus: muodoton, tylsä, vähän kupruinen ja helposti unohtuva. Kun olin nuorempi, äiti tapasi sanoa että ”Jackiella on grönlantilainen persoonallisuus” – – Ja minulle on ihan ookoo olla Grönlanti, koska kaikki eivät voi olla Meksikoja.
– Jacqueline, Kuinka risteillä ja lentää yli laidan
Yhteenvetona siis: suosittelen ehdottomasti luettavaksi Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista, muita osia en niinkään, mutta jos kiinnostus heräsi, niin toivottavasti pidät. Järjestyksellä ei ole väliä, itsenäisiä teoksia kaikki. Mainittakoon vielä kansien hurmaava kuvitus, joka on eloisa ja pastellivärien sävyttämä.
