Miten se aika meneekään! Taas on yksi vuosi paketissa. Olen lukenut klassikoita, uutuuskirjoja, täysin tuntemattomia teoksia ja koko maailman suosikkeja. Olen käynyt kirjamessuilla, pudistellut päätäni kirjojen alvin korotukselle, tutustunut lähikirjaston ihaniin virkailijoihin. Ja tietenkin kirjoittanut kirjablogiani! Sanoin kai joskus, että en anna kirjoille helposti viittä tähteä. On niitä tältäkin vuodelta kertynyt seitsemän, onko se paljon vai vähän, pitääkö arviota päivittää?

Sarah J. Maas: Maan ja veren huone Bryce on aina ollut kova juhlimaan. Tänä iltana hänen ei olisi kuitenkaan kannattanut mennä. Nyt hänen kaikki ystävänsä ovat kuolleet ja elämä on muuttunut peruuttamattomasti.

Kaksi vuotta myöhemmin murhatutkinta avataan uudelleen. Teko ei ollutkaan mikään satunnaisen, mutta oudossa paikassa ilmestyneen demonin mielijohde, vaan takana oli suurempia syitä. Brycen täytyy selvittää, oliko hänen paras ystävänsä sittenkään niin täydellinen kuin hänen mielikuvissaan. Onko mikään, mihin hän on uskonut, totta? Onko maailmassa enää ketään järkevää olenteoa, johon voi luottaa?

Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin vuonna 2024. Vuosi lähti siis erittäin hyvin käyntiin. Voisin sanoa fantasian olevan lempigenreni ja Sarah J. Maasin olevan kärkinimiä sen lisäksi, että hän on yksi suosikkikirjailijoistani. Maan ja veren huone aloittaa Cresent City -sarjan, jonka toinen osa ilmestyy suomeksi toukokuussa. Kirjassa yhdistellään fantasiaa, romantiikkaa ja murhamysteeriä, mikä tekee siitä täydellisen minun makuuni. Luin tämän tiiliskiven tänä vuonna kahdesti.

Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja Rintaro tekee töitä kuolleen isoisänsä antikvariaatissa. Sitten puhuva kissa tulee pyytämään apua kirjojen pelastamiseksi. Alkaa lämminhenkinen ja sydämellinen seikkailu, joka nostaa kirjojen merkityksen sen ansaitsemalle jalustalle.

Monen olen kuullut ehkä jopa vähän pettyneen tähän teokseen sen kielen ja päähenkilöiden nuoren iän vuoksi. Itselleni nämä seikat eivät kuitenkaan pistäneet lainkaan silmään, vaan tarina vei auttamattomasti mennessään. Rakastin joka sivua!

Nikos Kazantzakis: Kerro minulle Zorbas Kreikkalainen kirjailija tapaa Zorbas-nimisen miehen, jonka palkkaa hiilikaivokselleen Kreetalle. Käy kuitenkin niin, että työnantajasta tulee työntekijän oppipoika, kun Zorbas alkaa opettaa elämänviisauksiaan.

Luin tämän kreikkalaisen klassikon kesällä. Etenin pikkuhiljaa makustellen, luvun tai pari kerrallaan, sillä filosofista pohdintaa on niin paljon, että sitä pitää jonkin aikaa sulatella. Kun painoin kirjan kiinni, olin vain ihan että vau.

Ann Napolitano: Kaunokaisia William Waters kasvoi surun ympäröimänä. Ainoa lohdutus oli koripallo, kunnes sekin otettiin häneltä loukkaantumisen vuoksi pois. Tutustuessaan Julia Padavanoon William pääsee osaksi rakastavaa perhettä, mutta kaikki ei sujukaan niin kuin pitää. Tai niin kuin Julia oli suunnitellut. Rakastavatkin perheet saavat kolhuja ja kokevat kovia, mutta mikä pitää heidät yhdessä tai minkä takia kaikki lopulta murtuu?

Tämä kansainvälistä suosiota saanut kirja oli kaiken huomionsa arvoinen. Kaunis tapa kirjoittaa, ihastuttavat ja mielenkiintoiset henkilöhahmot sekä hengästyttävä 1800-luvun tyylinen kerronta sai minutkin antamaan tälle kirjalle täydet viisi tähteä. Tulevaisuuden klassikko!

S. K. Rostedt: Kahden veren tytär Moorna työskentelee maksettuna seuralaisena kuninkaanlinnassa ja on noussut itsensä kruununprinssin suosikiksi. Hovin käytävillä kuiskitaan, että se johtuu hänen erikoislaatuisuudestaan: suipoista korvista ja puoliverisyydestä. Kuninkaan aloittamat uhriseremoniatkin vaikuttavat häneen eri tavalla kuin muihin. Myös joka paikassa vastaan tuleva, äreä arohaltia Caidas, herättää hänessä ristiriitaisia tunteita.

Olin aluksi skeptinen Kahden veren tyttären suhteen, mutta epäilykseni osoitettiin onneksi vääriksi. Pidän valtavasti kirjan fantasiamaailmasta ja sen hahmoista. Uskon tällä kirjalla olevan myös mahdollisuuksia kansainväliseen menestykseen. Innolla vain odotan seuraavaa osaa.

Kristin Hannah: Sodan sisaret Frankie haluaa tehdä vanhempansa ylpeäksi. Hänen isänsä työhuoneessa on sankareiden seinä, jolla naisia näkyy vain hääkuvissa. Mutta voiko hienon perheen nainen olla muutakin kuin äiti ja vaimo? Alunperin veljen perässä Vietnamiin ilmoittautunut, nyttemmin yksin lähtenyt vastavalmistunut sairaanhoitaja menee Vietnamiin selvittämään, kuka hänestä voisi tulla. Sota ei kuitenkaan ole yhtään sellainen, millainen kuva siitä on Yhdysvalloissa luotu. Se jättää jälkeensä nuoreen naiseen syvät arvet.

Todentuntuinen ja vetävä kuvaus Vietnamin sodasta, ihmismielestä ja traumoista. Kerronta vei mennessään, aivan unohdin, että olin lukemassa. Sota on julma ja raakaa, mutta sieltäkin löytyy ilon pilkahduksia ja kauniita hetkiä. Sodankäynninkin tiimellyksessä on ystävystytty ja rakastuttu. Pohjimmiltaan Sodan sisaret kertoo toivosta ja arvostuksesta.

Alice Oseman: Ilman rakkautta Georgian aloittaessa yliopiston hän ei ole kertaakaan suudellut. Eikä pitänyt ketään kädestä romanttisessa mielessä. Eikä edes ihastunut. Onko hänessä jotain pahasti vialla? Kun pari vuotta vanhempi opiskelija esittelee hänelle uuden termin, aseksuaalisuus, on ensimmäisinä tunteina hämmennys, pelko ja epäusko. En halua. Ei se voi olla totta. Vai voiko?

En ole aseksuaalisuudesta kirjoistani juurikaan lukenut, ja tämä ya-romaani oli valaiseva kokemus. Suosittelen sitä jokaiselle, myös aikuisille. Itsensä löytäminen ja hyväksyminen on ikuisesti tärkeä teema, josta on ihana lukea, kun se on kirjoitettu sydämellisellä otteella ja huumorilla maustaen.

• Luettuja kirjoja: 117
• Sivuja: 44 325
• Ulkomaiset/kotimaiset: 97/20
• Nais/mieskirjailijat: 87/28 sekä kaksi teosta, jotka olivat nais- ja mieskirjailija yhdessä kirjoittaneet

Siinä olisi vielä vähän kirjavuottani 2024 lukuina. Ihan en 120 kirjan tavoitteeseeni päässyt (noin 10 kirjaa kuukaudessa), mutta olen silti tyytyväinen. Kotimaista kirjallisuutta voisi kenties tälle vuodelle lisätä, sitä ei ole tullut juurikaan luettua. Onnea ja menestystä kaikille vuoteen 2025, lukekaa paljon ja nauttikaa elämästä!

juuliska