Kirjavinkki: Kristin Hannah, Sodan sisaret

Ensimmäisenä haluan sanoa, että tämä kirja oli aivan uskomaton lukukokemus! Suosittelen tätä jokaiselle, paitsi ehkä kaikkein herkimmille, sillä kenttäsairaala-kuvaukset eivät todellakaan olleet mukavimmasta päästä. Hannah kuvaa Vietnamia, kylmän sodan aikaa ja ihmismieltä niin taitavasti, että ihan unohtaa lukevansa ja vain uppoutuu tarinan vietäväksi. Tämä on yksi parhaista fiiliksistä, joita lukiessa voi kokea.

Frankie haluaa tehdä vanhempansa ylpeäksi. Hänen isänsä työhuoneessa on sankareiden seinä, jolla naisia näkyy vain hääkuvissa. Mutta voiko hienon perheen nainen olla muutakin kuin äiti ja vaimo? Alunperin veljen perässä Vietnamiin ilmoittautunut, nyttemmin yksin lähtenyt vastavalmistunut sairaanhoitaja menee Vietnamiin selvittämään, kuka hänestä voisi tulla. Sota ei kuitenkaan ole yhtään sellainen, millainen kuva siitä on Yhdysvalloissa luotu. Se jättää jälkeensä nuoreen naiseen syvät arvet.

Vaikka baarissa soi musiikki, sodan äänet ovat aina läsnä: kaupungin yllä lentävän helikopterin hurina, ammuskelun pauke. Siellä täällä yötaivaalla näkyi punaisia juovia kuin ilotulitusraketteja, ja tuli paloi oranssina. Täältä katsottuna sota oli melkein kaunis. Ehkä se oli perimmäinen totuus sodasta: se näytti erilaiselta niille, jotka katselivat sitä etäältä. Läheltä totuus oli toinen.

En ole Vietnamin sodasta aikaisemmin paljonkaan kirjallisuutta lukenut, ja vaikka tämä ei olekaan aikalaiskertomus ja täysin fiktiivinen tarina, uskon ymmärtäneeni kauheasta kommunismia vastaan käydystä sodasta vähän enemmän. Siellä puolin ja toisin tehtyjä hirmutekoja ei oikeuta mikään, mutta pitää näinäkin aikoina muistaa, että sota on päättäjien vastuulla. Kirjassa kuvailtu kotiinpalaavien sotilaiden ja sairaanhoitajien halveksunta on turhaa. Heidän ansionsa tunnustettiin vasta vuosia sodan jälkeen. Siihen asti hallitus levitti propagandaa, ja kansa häpesi omia maanmiehiään.

Sodan sisaret on myös kasvukertomus. Vietnamiin lähti viaton ja kokematon sairaanhoitaja. Sodasta palasi traumatisoitunut luutnantti, joka oli viidakon keskellä kokenut elämän ilot ja surut ystävyyksineen, rakastumisineen, sydänsuruineen ja kuolevien poikien kanssa jutellessaan. Teoksessa käsitellään sodan seurauksia rintamalla olleille: traumoja, niiden aiheuttamia alkoholi- ja huumeriippuvuuksia, lapsen saannin vaikeutta ja häpeää. Nämä osat ovat rankkaa luettavaa, mutta valonpilkahduksia on. Frankiellä on kaksi aivan mahtavaa ystävää sekä ympärillään ihmisiä, jotka välittävät, vaikka he kansan keskuudessa harvassa ovatkin. Psykologian kehitys ja merivoimien vaimojen yhdistys olivat mielestäni mielenkiintoinen ja toivoa antavia lisiä.

Frankien rakkauselämässä vilahtelevien miesten moninainen määrä ärsytti hieman. Kirjan lopusta en sano muuta kuin sen, että rakastin sitä aivan erityisesti. Se antaa mielestäni tähän epäkohtaan toivotun lopputuloksen. Ehkä. Siksi siis täydet viisi tähteä tälle kirjalle.

juuliska

Kulttuuri Kirjat

Alkuvuodesta ilmestyviä kirjauutuuksia

Kustantamoiden katalogien ilmestyttyä päätin itsekin koota listan siitä, mitkä tulevan alkuvuoden 2025 (kuulostaapa tuo luku futuristiselta) uutuusteoksista kiinnostavat. Listalle kertyi yllättävän paljon dekkareita, useampi romanttinen kirja mikä ei yllätä, yksi fantasiateos ja muutama muu. Tässä siis tammi-helmikuussa ilmestyvät kiinnostavat kirjat.

Paula Hämäläinen: Tämä ei ole romanttinen komedia, 9.1. Otava Suomalainen Maija saa assarinpestin halpaan true crimeen erikoistuneesta tuotantoyhtiöstä Lontoossa. Firma lähtee Tokioon kuvaamaan sarjaa japanilaisista sarjamurhaajista. Reissulla Maija saa flashbackeja tokiolaisesta ensirakkaudestaan. Moni asia ei mennyt hyvin, ja suhteen jälkeen Maija ei ole seurustellut. Onko päälleni langetettu kirous, Maija miettii. Miksi miesten kanssa on aina niin vaikeaa?

Kansi on kummallinen, mikä ei herätä luottamustani, mutta Sally Rooneyn ja Bridget Jonesin yhdistelmä kuulostaa täydelliseltä! Nimikin on niin loistava. Epäluuloinen kun olen, toivon vain ettei kirja olisi pettymys tai huumori menisi minulta täysin ohi.

Emi Yagi: Venus ja minä, 9.1. Otava Ujon varastotyöntekijän Rikan elämä saa virkistävän käänteen, kun hänet palkataan latinan taitojensa ansiosta museoon keskustelukumppaniksi Venus-veistokselle. Itsevarma rakkauden jumalatar kietoo Rikan pauloihinsa, ja nainen ilahtuu, etenkin kun on lapsesta asti kärsinyt niskassaan roikkuvasta kammottavasta keltaisesta sadetakista, joka on eristänyt hänet muista. Museon komealla kuraattorilla on kuitenkin toinen suunnitelma.

Japanilainen kirjallisuus on viime aikoina nostanut päätään lukulistoillani. Näissä kirjoissa on usein oma kiehtova tyylinsä, usein näihin on sekoittuneena maagista realismia, niin kuin tähänkin. Lyhyt kirja, 112 sivua, mutta en usko tämän jättävän kylmäksi.

Ruth Jones: Vain me kolme, 10.1. Bazar  Parhaat ystävät ikuisesti, tuli mitä tuli. Näin Catrin, Judith ja Lana vannovat karkkipaperin yllä kahdeksanvuotiaina. Vala joutuu koetukselle kymmenen vuotta myöhemmin ystävysten kauan odotetulla Kreikan-lomalla. Matkalta palaa muuttunut kolmikko. Vuosikymmenet vierivät ja ystävyyteen tulee yhä syvempiä säröjä. Tietyt ristiriidat tuntuvat liian kipeiltä, että niistä pääsisi milloinkaan yli: rakastuminen väärään mieheen, häpeän siivittämä valhe, pikaistuksissa lausutut sanat. Vasta eräs odottamaton tapahtuma johdattaa naiset jälleen toistensa luo. 

Luin kesällä Jonesin Mikä jäi kertomatta. Pidin. Kirja kietoi lämpimään peittoon, muistutti elämän iloista, mutta myös suruista. Vain me kolme ampaisi siis lukulistalleni samantien. Haluan heti tietää, millaisia ihmisiä Catrin, Judith ja Lana ovat. Minkälaiset asiat ajoivat heitä erilleen? Mikä tuo heidät jälleen yhteen?

Rebecca Serle: Ennusmerkit, 23.1. Otava Joka kerta kun Daphne Bell tapaa uuden miehen, hän löytää mystisen paperilapun, jossa lukee etunimi ja tulevan suhteen kesto. Hän tiesi viettävänsä kolme päivää Martinin kanssa Pariisissa ja viisi viikkoa Noahin kanssa San Franciscossa. Romanssi Hugon kanssa kesti kolme kuukautta, ja nyt he ovat parhaat ystävät. Viimein yhdessä lapussa on vain miehen nimi: Jake. Suhteen jatkuessa Daphne alkaa kuitenkin epäillä universumin erehtymättömyyttä ja miettiä, mitä merkitsevät sitoutuminen, rehellisyys ja aito rakkaus.

Muistan nähneeni tämän kirjan jossain, en vain saa päähäni missä. En edes muista kehuttiinko vai haukuttiinko sitä. Odotan ihanaa perus romantiikkaa, mutta kuitenkin vähän erilaisella yliluonnollisuuteen vivahtavalla twistillä.

Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille, 27.1. Gummerus 1800-luvun lopulla sekalainen joukko matkustajia salaisuuksineen nousee tiiviiksi tilkittyyn junaan Pekingissä. Takamaat, mystinen erämaa-alue Pekingin ja Moskovan välissä on ylitettävä junan ikkunoiden takana lymyävistä vaaroista ja omituisuuksista huolimatta. Junan edellisellä matkalla jokin on mennyt pahasti pieleen, mutta kukaan asianosaisista ei tunnu muistavan mitään. Kilometrien karttuessa ja salaisuuksien paljastuessa jokin uhkaa tunkeutua junaan – ja matkustajien mieliin.

Kauhua, fantasiaa, trilleriä… Mitä sinä tämän perusteella odottaisit? Kansi on ainakin aivan ihana.

Karen McManus: Viittä vaille kuolema 4.2. WSOY Ivy, Mateo ja Cal olivat aikanaan läheisiä, mutta nyt heitä yhdistää vain koulu. Kun kaikilla on edessään tavallista ikävämpi koulupäivä, he päättävät yhdessä jättää sen kokonaan väliin ja lähteä Chicagoon. Juttua ei tunnu riittävän edes menomatkalle, mutta keskustassa he lähtevät seuraamaan sattumalta näkemäänsä luokkakaveria piristyksen toivossa. Pahaksi onneksi kaveri kävelee suoraan omaan kuolemaansa – ja yhtäkkiä Ivy, Mateo ja Cal piileskelevät poliisia. Heillä on kuin onkin jotain yhteistä: suora yhteys murhattuun poikaan.

McManus on aina varma valinta, jos etsii hyvää ya-kirjaa tai mysteeriä ylipäätään.

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot 15.2. Kirjapaja Kuusikymppinen Vera Wong pyörittää pientä teeliikettä ja tietää kaiken kaikesta – ainakin omasta mielestään. Kun eräänä aamuna liikkeestä löytyy miehen ruumis, Vera älyää heti, miten toimia. Ruumiin ympärille on parasta piirtää ääriviivat, ja varmuuden vuoksi kannattaa napata talteen myös paikalta löytynyt muistitikku, koska poliiseistahan ei ole mihinkään. Pian Veralla onkin jo mukava joukko epäiltyjä, vaikka poliisin mukaan kyse ei ole murhasta ensinkään. Sinnikäs nuuskiminen vie Veran yllättäviin tilanteisiin ja tuo hänen elämäänsä uusia ystäviä – mutta onko joku heistä murhaaja?

Kuulostaa hyvänmielen romaanilta, jonka ääressä tekee mieli juoda teekupillinen jos toinenkin. Eniten odotan Vera Wongia hahmona sekä hänen suhdettaan uusiin ystäviinsä. Teos nostattaa varmasti hymyn huulille.

Satu Tähtinen: Jaarli vailla värejä ja muita arvoituksia, 21.2. Otava Lontoo 1840-luku. Lady Elinor on kammonnut koko ikänsä seurapiirejä. Mieluiten hän seurustelisi vain luonnontieteitä käsittelevien kirjojensa kanssa. Nyt isä kuitenkin vaatii häntä avioitumaan. Apuun rientää yllättäen kyyninen Maxwell Osborne, Lordi Vaughton. Miksi avioliittoa vihaava jaarli tarjoutuu naimaan ujon, tieteistä kiinnostuneen neidon? Kihlaus kääntyy järkiavioliitoksi, jossa ehdot ovat epäselvät mutta vetovoima kiistaton. Ennen kuin yläluokkaisen avioelämän ilot avautuvat Elinorille ja Maxwellille, heidän täytyy selvittää toistensa arvoitukset läpikotaisin…

Jos on lukenut blogiani aikaisemmin, tietää, että sarjan edelliset osat ovat olleet kesäni ja syksyni lukupinoissa, enkä odota tätä yhtään vähempää. Päinvastoin tätä ehkä tähän mennessä innokkaimmin, sillä lordi Vaughton ja lady Elinor olivat läheisemmässä tarkastelussa jo edellisessä kirjassa. Lukekaa toki kaikki sarjan kirjat!

Alice Feeney: Kivi, paperi, sakset,24.2. Gummerus Adam ja Amelia voittavat matkan Skotlantiin kymmenvuotishääpäivänsä kynnyksellä. Voitto ei kuitenkaan ollut sattumaa. Toinen heistä valehtelee. Mutta kumpi? Ja kuka ei missään nimessä salli heidän elävän onnellisina elämänsä loppuun asti?

Kuten kannessa lukee, tämä on Booktok-hitti ja toivon, että se on kaiken hypetyksensä arvoinen. Avioliitto on trillereissä suosittu aihe, ja miksei olisi. Tunnetko sinä ihmiset, joiden kanssa elät?

Jacqueline Winspear: Maisie dobbsin ensimmäinen juttu, 24.2. Tammi 13-vuotias Maisie Dobbs työskentelee palvelijana aristokraattisessa lontoolaisperheessä. Hänen työnantajansa, suffragetti lady Rowan Compton ottaa älykkään tytön siipiensä suojaan, ja Maisie pääsee opiskelemaan Cambridgeen. Sodan syttyminen muuttaa kaiken, ja Maisie värväytyy sairaanhoitajaksi rintamalle. Vuosia myöhemmin, 1920-luvun lopussa, hän saavuttaa unelmansa ja perustaa oman etsivätoimiston. Ensimmäinen toimeksianto vie hänet paitsi murhaajan jäljille myös takaisin sotaan, jonka hän on niin kovasti yrittänyt unohtaa.

Toinen hyvänmielen mysteeri. Jotenkin tulee mieleen nuori neiti Marple, kenties?

Claire Douglas: Salaisuus talossa nro 9, 28.2. Nuoripari Saffy ja Tom odottaa esikoistaan ja kunnostaa Saffyn isoäidiltään perimää taloa pienessä englantilaiskylässä. Kesken remontin talon puutarhasta löytyvät nuoren naisen ja miehen ruumiit. Löydön myötä Saffyn perheen syvälle haudatut salaisuudet alkavat nousta pintaan. Ovatko vanhainkodissa asuvan isoäidin puheet vain dementoituneen höpinää? Entä miksi välit Espanjaan muuttaneeseen äitiin katkesivat? Lopulta Saffy joutuu kyseenalaistamaan kaiken, mitä luuli tietävänsä suvustaan, koko identiteettinsä.

Tämänkin olen nähnyt ja kuullut siitä hyvää. Salaisuus talossa nro 9 saattaa olla kirja, jonka luen yhdeltä istumalta. Toivottavasti.

Holly Gramazo: Aviomiehiä, 28.2. Docendo Kun Lauren palaa eräänä iltana kotiinsa Lontoossa, hänen aviomiehensä Michael on häntä vastassa ovella. On vain yksi ongelma – Lauren ei ole naimisissa. Mutta hänen ystäviensä, valokuvien ja kaiken sen perusteella, mitä hän kodissaan näkee, he ovat olleet naimisissa viisi vuotta. Jonkin ajan kulutta Michael lähtee ullakolle vaihtamaan lamppua ja jää sille tielleen. Hänen tilalleen ullakolta astelee uusi mies, ja samalla kaikki kodissa taas muuttuu. Myös tämä mies lähtee jossain vaiheessa ullakolle ja lopulta sieltä tulee uusia miehiä jatkuvana virtana. Aluksi Lauren ihmettelee tilannetta, mutta pian hän innostuu vaihtoehtojen loputtomasta määrästä.

Haluan tietää, miten tämä päättyy. Kovasti. Uskon kirjassa olevan huumoria, mutta myös syvällisempää pohdintaa. Selviääkö vaihdosten syy ikinä, vai onko kirjailija käyttänyt avoimen lopun mahdollisuutta?

Siinä on aika paljon kirjoja parille kuukaudelle, mutta innolla odotan näitä kaikkia. Kuvat ja kuvaukset taas tylsästi Suomalaisen sivuilta. Onko vielä joku teos, joka listalle pitäisi lisätä?

juuliska

Kulttuuri Kirjat