Se on heippa!
Kuinka paljon on paljon? Miten monilla treffeillä pitää käydä, että löytyy se ”oikea”? Tässä tapauksessa minut löydettiin, kirjoitin opinnäytetyötäni viime vuonna ja olin ajatellut/päättänyt etten hae mitään miestä enkä halua ketään sotkemaan aikatauluani. Kuinka sitten kävikään, että elokuisena sunnuntai-iltana yks kundi aloittaa keskustelun Tinderissä? Tämä keskustelu ei myöskään häiriintynyt kun olin ystäväni kanssa koiralenkillä ja seuraavana iltana tapasin tämän tyypin lasillisella.
Siellä lasillisella heti tuli fiilis, että tässä on nyt jotain. Silmäkulmassa vähän virnettä ja niin söpö hymy! Ai että, täytyy myöntää, että minulta vedettiin jalat alta (hyvällä tapaa).
Tässä on mennyt useampi kuukausi ja hän on edelleen vahvasti kuvioissa. Yleensä minulla on hoppu asioiden suhteen, hän tietää senkin. Mutta hoppu on hidastunut osittain ja täytyy myöntää, että on ihanaa!
Sanon siis hyvästit miestenmerelle ja blogilleni. En kirjoita enää homomiehen sinkkuelämästä koska en ole sellainen eikä ketään kiinnosta millaista on olla rakastunut mies koska sellaisia kirjoja löytää jokaisen kirjahyllystä.
Pus ex-poikaystävä
Ps. En paljasta lukumäärää kuinka paljon kahlasin miehiä, mutta se on todella iso luku. Sekä siihen meni yli kolme vuotta.