Deittailun hienosäätöä..

Ei saa olla helppo, muttei saa olla liian vaikeakaan (pelaava). Missä kulkee kultainen keskitie?

Pitäisi löytää punainen lanka, mutta lankakerä on piilotettu. Johtolankoja ja vinkkejä on sama etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Minusta tuntuu ettei kukaan tiedä säännöistä enää, niitä ei ole enää. Sovellukset muuttivat meidät kaikki pelaajiksi ja matchien kerääjiksi. Kaikki etsivät sitä unelmaa tietämättä mikä se edes on.

Miestenmeri on meille homoille pienempi kuin heteroille (heidän merensä on isompi ainakin täällä Suomessa), silti yllätyn välillä miten miestenmerestä voi bongata jonkun uuden vonkaleen sitä kuitenkaan nappaamatta. Yrität punoa siimaa koukkuun, mutta hyvä houkutin puuttuu. Enää ei riitä sulka hatussa tai upeat vatsalihakset. Kaikki haluavat sitä jotain.. Mitä se sitten onkaan. Olipa se elokuvatähti, laulaja muttei ainakaan naapurinkundi.

Istuin syksyllä ystäväni kanssa Karhupuistossa Ipi-kulmakuppilassa. Katselimme ikkunoista (se on muuten oiva bongailupaikka) kuinka upeita vonkaleita lipui ohitsemme. Mietimme mistä näitä miehiä tulee kun ei näitä muualla näe. Sitten olin toisen kerran myöhään illalla (oikeasti oli yö) Hesarilla Tenhossa ja tuumasin, täälläkin on näitä vonkaleita. Miten sellaisen saa napattua? Hyvä kysymys.

Sulka hattuun ja syötti käteen? En tiedä miksi käytän näitä kalastustermejä, en ole edes kalastaja! Paras tapa kesällä ahvenien yms. onkimiseen on mielestäni tavallinen mato-onki.

Luulin hetken, että olin saanut narrattua norjalaisen lohenvonkaleen saaliikseni kunnes havahduin toteamaan käteni tyhjiksi. Mutta oli se komeaa katseltavaa, hahhaaa. Ehkäpä seuraavaksi koen islantilaisen tai tanskalaisen. ”Kerää ne kaikki” kuten kirjoitin ensimmäisessä jutussani. Tällä kertaa ei kerätä matcheja vaan skandinaaveja!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *