Olemmeko kertakäyttökamaa?

Deittailu on helpottunut Tinderin ja muiden sovellusten avulla, mutta se on muuttunut myös kertakäyttöiseksi. Käyt treffeillä ja jos tyyppi ei vaikuta sellaiselta kuin olit ajatellut, et edes anna toista mahdollisuutta koska ajattelet että löydät sen täydellisen vielä. Eikö juu? En väitä ettenkö olisi tehnyt itse myös näin. Mutta mielestäni pitää nähdä muutaman kerran, että saa paremman kuvan ihmisestä. Pelkkä kirjoittelu ei riitä, koska et näe kehonkieltä, joka ainakin itselle on tärkeää nähdä niitä pieniä merkkejä, ne tekevät ihmisestä mielenkiintoisemman.

Mutta miksi tästä on tullut kertakäyttöistä? Ei me ihmiset kuitenkaan olla mitään pahvilautasia. Koin tämän taas henkilökohtaisesti reissussa ollessani, sen että olen kertakäyttökamaa. Sain Tinderissä matchin tosi kivan näköisen kundin kanssa ja tapasin hänet samana iltana. Vietin hänen kanssaan koko illan ja yön. Ilmassa oli jotain todella ihanaa ja se jatkui aamulla. Oli jopa puhetta, että nähtäisiin vielä myöhemmin. Olin vähän epäluuloinen kuitenkin mutta laitoin viestiä hänellä illalla. Vastaamiseen meni enemmän aikaa kuin edellisenä iltana ja emme tavanneet. Kuten emme myöskään viimeisenä iltanani. Ymmärrän sen, minusta meillä kemiat kohtasivat, niin siksi, en halua ymmärtää miksemme voineet nähdä uudestaan. Eihän tästä olisi tullut kuin muutaman päivän romanssi.

Romanttisinta mitä hän teki oli kysyessään lempiväriäni ja seuraavaksi pyysi katsomaan horisonttiin. Siellä korkean talon seinä vaihtoi väriä tumman siniseksi ja sen jälkeen tumman vihreäksi. Aika ihanaa vai mitä?