Vinkkejä profiilikuvaan

Varoitus, jutussa viljellään tyhmiä asioita ja mustaa huumoria. Leikkimieltä mukaan, ei kannata ottaa vakavasti. Ehkä jotain perää jutussani on, muutkin ovat kirjoittaneet aiheesta, ainakin kun asiaa hakee netistä. Eli mitä profiiliin pitäisi laittaa? Itseäni kiinnostaa eniten kuvat tyypistä. Jos tyyppi on kirjoittanut romaanin verran itsestään, en jaksa lukea. Onko se nykyaikaa, nopeasti informaatio aivoihini ja hyppy treffeille?

Itseäni kiinnostavat kasvot, hymy, pilke silmäkulmassa. Hyvä on olla myös ainakin yksi kokovartalokuva, koska jos et näytä itseäsi kokonaan, herää epäilys mitä piilottelet. Olitpa laiha kuin jäätynyt pulkannaru tai pullaa mussuttanut paksukainen, niin älä välitä koska kaikki eivät tykkää kaikista.

Kokosin listaa, jota voisi käyttää ohjenuorana (jos haluaa):

– Selkeä kasvokuva

– Yksi vartalokuva

– Ei pelleilyä, ei lehtileikkeestä napattua kuvakaappausta (screenshot)

– Ei muita henkilöitä kuvissa, äläkä peitä niitä muita hymynaamoilla!

– Älä mökötä. Kukaan ei halua nähdä mörköä!

– Jos sinulla ei ole mielestäsi hyvää kuvaa, pyydä jotain ottamaan kuva.

 

Ylhäältä otetut kuvat ovat nou nou kuten myös alhaalta otetut. Miksi? Koska kuvakulma helposti huiputtaa miltä näytät, tämä on minun mielipiteeni. Kirjoitin tästä joku aika sitten juttua, miten profiilikuva ”huiputti” minua. Tämä kuulostaa pinnalliselta ja sitähän tämä nykypäivän deittailu on, ainakin jos on Tinderissä tai Grindrissä. Käy lukemassa juttu jos kiinnostuit epäonnistuneista treffeistäni. Saat ainakin makeat naurut.

Sitten ei liikaa niitä kuvia, Tinderissä voi laittaa kuusi kuvaa. Se on mielestäni paljon. Kolme tai neljä on aika hyvä määrä. Mieti kokonaisuutta, mitä haluat kuvillasi kertoa. Olet kuitenkin metsästämässä uutta tyyppiä.

Jos et ole erikoinen, älä yritä olla, koska tulet näyttämään kuvissa vaivaantuneelta. Minä saan yleensä parhaat kuvani ystävältäni Girlieltä. Kun välillänne on hyvä flow, niin silloin olet rennoimmillasi ja kuvista tulee hyviä.

Ps. Jos olisin yksin maailmanlopussa jonkun mörön seurassa, söisin ennemmin kasan ydinjätettä kuin katselisin mörköä.

Pus ex-poikaystävä (mustalla huumorilla tänään)

suhteet oma-elama sinkkuus rakkaus

Hei, ota vuoronumero!

Me kaikki ollaan käyty huonoilla treffeillä tai mikä nyt on huonoa? Jokainen meistä tekee itse päätelmät treffeistä. Olipa vikana sitten, omat ennakko-odotukset, huono tukka tai turhan puheliaisuus.. syitä löytyy loputtomiin.

Mutta entäpä kun näet tyypin ekaa kertaa, astut ratikasta ulos ja sanot mielessäsi ”EI!”? Näitä kertoja minulla ei ole ollut montaa, mutta kahdella peräkkäisellä treffillä kyllä oli. Toisista en nyt tiedä olivatko ne edes treffit, se oli tunnin aikana kävelyä ja keskustelua riitti ensimmäisille 10 minuutille. Mieleni teki sanoa, että ”hei, oot varmaan kiva tyyppi, mut ei hukata aikaa”. Onneksi sanoin tämän kävelyn päätyttyä, hänkin tuntui olevan huojentunut.

Mutta entäpä se ensimmäinen ”EI!”? Hän ei uskaltanut katsoa minua kertaakaan silmiin. Olenko niin pelottava? Toivottavasti en. He, jotka tuntevat minua, sanoisivat varmaan minun olevan mukava ja seurallinen, mutta tiukanpaikan tullessa napakka. Omat oletukseni olivat päällä, koska tyyppi oli minua paljon nuorempi. Se haittasi minua, mutta häntä jännitti niin pirusti. Jos tilanteen olisi voinut pullottaa, siitä olisi tullut parisen litraa hampaiden kiristelyä ja hikipisaroita. Jälkimmäisiä voisi pullottaa, jos jaksaisi kerätä niitä (heh).

Olin kyllä äimällä lyötyä, miten voi sattua kaksi perättäistä huonoa? Ilkeää mutta minkä sille voi. Kuten ystäväni totesi, näistä pääsee vain ylöspäin, ei kukaan halua myöriä mudassa. Muutama viikko sitten oli kyllä kivat treffit, oikein komeakin tyyppi oli, mutta hän haluaa olla kaveri. Kuten he aina haluavat! Kirjoitin hänelle, että mulla on jonossa asti näitä ”ollaan kavereita”, että ota vuoronumero!

Kohti uusia seikkailuja ja pettymyksiä.

Pus ex-poikaystävä

suhteet oma-elama sinkkuus