Muistan toissa kesänä laittaneeni instagram tarinaani kuvan paistamastani pekonista ja eräs henkilö kommentoi sitä näin ”luulin sinun olevan vegaani”. Johon vastasin, ”miksi luulit näin? En mielestäni ole kertonut sinulle ruokailutottumuksistani”. Henkilö koki ahdistavaksi sen, että söin lihaa ja juttu päättyi siihen. Hän oli ilmeisesti kiinnostunut minusta enemmän mutta tämä oli liikaa hänelle.

Tulen nyt ulos ruokakaapistani ja kerron syöväni sekaruokaa! Syön kasvispainotteisesti, mutta välillä haluan syödä esimerkiksi kanaa. Harvemmin tulee syötyä nautaa tai muuta vastaavaa. Minulla on syyni syödä tällä tavalla, vatsani ei siedä kaikkea ja olen havainnut vuosien kokeilemisen tuloksena tällaisen olevan hyvä ratkaisu minulle. Jollekin toiselle se ei välttämättä sovi. En kertonut tälle pekonia pelkäävälle tosiaankaan ruokailutottumuksistani, ne eivät hänelle kuulu. Eikä toisaalta kenellekään muullekaan. Mutta kerronpa nyt muutaman faktan. Rupesin juomaan muutama vuosi sitten kahvia, en sitäkään voi nauttia liikoja koska siitä tulee vessareissu sitten. Paprika maistuu hyvälle, muttei vatsani mielestä, eikä puhuta pavuista mitään!

Löysin joku aika sitten liemessa.fi -sivuston, siellä on ollut hyviä reseptejä, joita olen kokeillut ja todennut hyviksi. Kannattaa kurkata jos on kyllästynyt omiin kokkailuihin. Itse kaipaan aina välillä piristystä ja aina ei jaksa syödä samoja juttuja. Parasta ruokaa mitä tänä vuonna olen tehnyt vai oliko se viime vuoden lopulla, no kuitenkin se oli Lyonin kanaa. AH! mitä ruokaa. Löysin reseptin Hesarin sivuilta, se on valitettavasti vain tilaajille mutta nopealla googlailulla löytyi muiltakin sivuilta sama resepti. Salaisuus piilee Lyonin kanan kastikkeessa, jossa kana ui, sitä voi dipata leipään tai mitä nyt keksitkään. KOKEILE!

Erehdyin jo sivuraiteille tai ehken kuitenkaan. No en ole tämänlaisen kohtaamisen jälkeen törmännyt vastaavaan kuin henkilö, joka ei kestänyt lihan syöntiäni. En ole häneen sen koommin törmännyt missään (onnekseni).

Pus ex-poikaystävä