Vuonna 2019 ratsastin miestenmeren aallonharjalla

Ja ratsastin, jollain muullakin, heh.

Mutta sitten iski miestsunami, Ursula lähetti kunnon myräkän ja putosin miestenmerenpohjalle.

Pohjamudassa ryvetessä ehti miettiä tuntoja syviä. Pohjan muta teki hyvää hipiälleni, että voin lämpimästi suositella sitä kenelle tahansa. Tekee ihmeitä! Kyllä Lumikki ja Tuhkimo olisivat vihreitä kateudesta, muttei Ursula. Kukapa peittoaisi tuota upeaa mertennoitaa!

Miestenmeren aallot pyörittivät mieltäni ja harhauduin aiheesta. Pohjalla olo teki kummia, kävin kokeilemassa vonkaleiden narraamista, siinä pahemmin onnistumatta. Poistin narraamiseen tarvittavat sovellukset, sekin teki hyvää (ainakin mielelle). Jossain vaiheessa rupesi taas kiinnostamaan ne ja siellä sitä oltiin, syvänmeren uumenissa matkalla kohti miestenmeren loukkua Mariaanienhautaa.