Tulevalle sukupolvelle

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi asiat luokitellaan luonnollisiin ja epäluonnollisiin. Kaikkihan on loppujen lopuksi peräisin luonnosta. Mitään ei voi tässä maailmassa siitä erottaa. Ympäristö-käsitettä näkee usein käytettävän väärin. Ihan kuin se olisi jotenkin meistä erillinen asia tai koskettaisi ainoastaan metsissä vaeltavia lintubongareita. Kuulumme kaikki yhtä lailla luontoon: niin rumpujensa kanssa haahuilevat ekohipit kuin take away -kahviensa kanssa juoksentelevat liikemiehet. Jos me kaikki ymmärtäisimme olevamme osa ekosysteemiä, pitäisimme siitä varmasti yhdessä parempaa huolta.

                Tuleva sukupolvi, haluan pyytää anteeksi itsekästä käytöstämme. Olen pahoillani, että tulemme tekemään elämästänne niin hankalaa. Emme ole siivonneet jälkiämme, vaan jätämme teille etovan läävän. Eikö olisi kohteliasta pestä vuokra-asunnon ikkunat ennen seuraavien asukkaiden saapumista? Teille tulemme jättämään likaiset ikkunat ja niiden lisäksi ruman maiseman lasin takana. Olisimme voineet pitää yhteisestä kodistamme parempaa huolta, mutta halusimme helpon ja vaivattoman elämän. Yritän nyt selittää teille, miten näin pääsi käymään. Teidän on yritettävä ymmärtää itsekkyyttä, joka sukupolveamme riivaa. Se ei tule olemaan helppoa.

                Elämäntyylimme muistuttaa överiä ahmimista buffetissa. Astumme sisään ravintolaan, näemme herkkuja notkuvan pöydän ja keräämme lautasen täyteen niin, että ilmakuivattua kinkkua ja briejuustoa valuu reunojen yli. Muille ei jätetä mitään. Tärkeintä on, että itse saa sen mitä tarvitsee, ja enemmänkin. Otetaan kaikki, mikä irti lähtee. Niitä, jotka tulevat saapumaan seuraavaan kattaukseen, ei ajatella lainkaan.

                Olisimme voineet buffetin sijaan nauttia nyyttikesteistä. Jokainen olisi voinut tuoda pöytään jotain ja olisimme voineet maistella yhdessä kaikkia pöydän antimia. Mutta buffet-jonoon nopeimmin ehtineet, tai siihen muiden ohi kiilanneet, saivat enemmän. Osa jäi kokonaan ilman, puhumattakaan teistä. Teille emme ajatelleet jättää edes puolikasta kirsikkatomaattia.

                Toivon, että pystytte korjaamaan meidän jälkemme. Ihmiskunta oppii kovin hitaasti. Ehkä te osaatte kohdella maailmaa meitä paremmin ja teitä seuraavat sukupolvet saavat nauttia herkkuja notkuvista pöydistä täynnä  viinirypäleitä, viikunoita ja taateleita.