Oodi kalenterille

Se voi olla halpa tai hieno, upouusi tai kannettomaksi kulunut, mutta yhtä tarpeellinen lähes kaikille ulkoisista ominaisuuksistaan riippumatta. Kalenteri nimittäin antaa tuikitarpeellisen illuusion siitä, että sotkuinen ja kaoottinen elämä voisi olla (lähes) hallittavissa, tai ainakin jaoteltavissa selkeisiin, tasamittaisiin jaksoihin.

Kun kirjoitan asian muistiin kalenteriini, tuntuu, että homma on hallussa, huolimatta tehtävän vaikeusasteesta. Kaikki on siis oikeastaan jo kunnossa, ja miten hyvältä tuntuukaan sitten, kun voi jo hyvällä omallatunnolla vetää suoritetun tehtävän yli.

Ai missäkö se varsinainen oodi viipyy? Valitettavasti unohdin muistuttaa itseäni kalenterissani tarkistamaan, mitäs runomittaa oodi taas noudattikaan.