Zombeja ja kotiljonkia

Viime aikoina on putkahtanut kirjamarkkinoille aivan uusi genre: klassikoiden toimintaversiot. Voi olla, että minulla on outo huumorintaju, mutta minusta Seth Grahame-Smithin käsittelemä Pride and Prejudice and Zombies oli hauska, ja lisäksi se paljasti Austenin henkilöistä aivan uudenlaisia puolia. Herra Bennet ei esimerkiksi Grahame-Smithin mukaan ollutkaan aivan läpeensä välinpitämätön isä, vaan kasvatti mieluummin tyttäristään ensiluokkaisia zombientorjujia kuin avuttomia hienostoneitejä.

Luulen, että itse Austenkin olisi nauranut tälle ”uudisversiolle”, onhan hänen kirjoissaan runsaasti huumoria ja ironiaa, vaikkakaan ei ehkä aivan niin päällekäyvää (sanaleikki tahallinen) kuin tässä zombifioidussa versiossa. Arvostan toki eniten originaaliversioita, mutta minusta kirjallisuuden ei tarvitse aina olla umpivakavaa, vaan sen kustannuksella voi hieman hassutellakin. Uskaltaisikohan joku tehdä saman täällä Suomessa Aleksis Kivelle? Seitsemän hurjaa hiisiveljestä voisi olla aika jännittävä tarina…