Perheessämme on tätä nykyä ulkoiluhullu. Tiedä häntä, onko kyse kevään tulosta vai pelkästä reippailuinnosta (vaiko kenties molemmista), mutta Sulolle ulkoilu on jokapäiväinen tarve.

Heti yöunilta herättyään (niinkin aikaisin kuin kuudelta aamulla) Sulo alkaa erittäin äänekkäästi vaatia pihallepääsyä. Mouruaminen jatkuu pätkittäin niin kauan, kunnes alan pukea ulkovaatteita päälle. Ja unohtakaa ne aikaisemmat viiden minuutin lenkkireissut; nykyään pihalla reippaillaan ainakin puoli tuntia tai jopa enemmän – kurasta, tuulesta, vedestä, jäästä tai lumesta huolimatta. Takaisin sisälle poika viedään pakolla; ulkoa kun ei haluaisi lähteä sisälle sitten niin millään!

Entisellä kissalla oli tapana valjaissa ollessaan ryömiä mahallaan eteenpäin kuin toukka. Sulon valjaskäyttäytymisessä ei taas ole mitään toukkamaista, vaan herra tepastelee melko kiitettävällä vauhdilla eteenpäin. Onpa poika kokeillut juoksutaitojaankin, ja eilen koitti jopa saalistaa pellolla fleksin päästä fasaaninaaraan (onnistumatta)!

Lintuja Sulo tarkkailee sekä ulkona että sisällä hyvin uteliaana, ja nuo siivekkäät pikku hippiäiset ovat varmaan yksi suurimmista syistä miksi kissa niin ulkoilua rakastaakin. Pihalla on hauskaa myös korkeassa heinässä piilottelu ja kiipeily (oli kyseessä sitten puu, lautakasa tai ihan vaan rappusia ylös alas kävely).

Itse en koskaan ole juuri pitänyt ulkoilusta, mutta kyllä siinä sydän heltyy kun Sulo heittäytyy kehräten kyljelleen heinikkoon ja sulkee silmänsä tyytyväisenä. Yhteiset ulkoilut ovat myös niitä harvoja hetkiä, kun saamme viettää Sulon kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa (seuraan ei huolita Viliä eikä ketään muutakaan). Nyt allekirjoittaneella onkin aikomuksena hankkia pyöräkori, jotta päästään yhdessä reippailemaan vielä enemmän!

Onko teidän taloudessa myös innokkaita valjaissaulkoilijoita?

PS. Nyt on ennakkotehtävät hoidettu, ja blogin päivittäminen jatkuu toivon mukaan aktiiviseen malliin jee!