Ensimmäinen päivä

Aion nimetä tämän päivän ensimmäiseksi yrityksekseni aloittaa laihduttaminen. En vielä tiedä, tapahtuuko se parhaiten lisäämällä liikuntaa, vähentämällä syömistä vai muokkaamalla ruokavaliotani kokonaan uuteen uskoon. Voihan myös olla, että vastaus mystiseen ongelmaani löytyy kaikkien näiden sekoituksesta.

No, ensimmäinen päiväni ei alkanut kovinkaan hehkeästi. Mieheni heräsi varttia vaille kahdeksan ja itse jäin sänkyyn loikoilemaan. Kissamme oli herättänyt minut useamman kerran yössä, joten vähän väsytti niiden aamuisten konserttien jälkeen. Kun vihdoin jaksoin nousta ylös, aloitin melkeinpä heti katsomaan lempisarjaani Housea. Sarjan päätyttyä ihmettelin, miksi vatsani kurnii. Ja se kurni uudestaan. ”Ah! Aamupala on jäänyt väliin!”

Ja ei muuta kuin keittiöön. Uuni lämpimäksi ja Pirkan patongit uuniin. Niitä tulikin sitten vedettyä kaksin kappalein meetwurstin kera. Siinä se heikko kohtani tulikin, meetwursti. En taida pitää yhdestäkään muusta leikkeleestä kuin meetwurstista. Maailmani romahtaa, jos joudun luopumaan siitä! Toisaalta, jos syön meetwurstia aamuisin leivän päällä, tuskinpa olematon laihdutuskuurini siihen kaatuu.

Lounaaksi en ole oikeastaan syönyt mitään. Siksipä revin heti auki ensimmäisen sipsipussin, joka näköpiiriini sattui. Vetelin sitä pitkin iltapäivää ja nyt on vain muruset jäljellä. Hyi minua! Olen niin inhottava itselleni ja vartalolleni. Kaipa minun on vellottava itsesäälissä muutama päivä ennen kuin saan itseäni niskasta kiinni.

Illalla on vuorossa grillausta – lempipuuhaani kesällä! Mikä on sen ihanampaa kuin katsella rasvaisten grilliruokien ruskistumista parilalla ja kuunnella sitä tirskuntaa! Ah, miten lihava olo tuleekin, kun sitä pelkästään ajattelee! Ja minut tuntien – tiedoksenne, että olen hyvin laiska – en jaksa valmistaa minkäännäköistä/-makuista/-hajuista salaattia rasvaisten pihvien/makkaroiden/ribsien kanssa vaan vetelemme ne menemään. Olisiko minusta karppaajaksi…?