Kiireistä, väsyttävää ja KUUME
Voi juma, mikä viikko takana! Nyt olisi vuorossa kaksi vapaapäivää, koska perjantaina olin ns. aamu-yövuorossa eli aamulla töitä klo 7-13 ja yöllä klo 22-7. Oli muuten aika rankkaa. Ja vielä seuraavakin yö oli töitä. Ehkä ainoa hyvä puoli noissa peräkkäisissä yövuoroissa on se, ettei töitä oikeastaan ole paljon ja koska meitä on siellä kaksi, melkeinpä kaikki työt voidaan tehdä yhdessä. Toisen ei siis välttämättä tarvitse olla kovinkaan paljon ”hereillä”.
Hullu työkaverini teki jostain syystä tuplavuorot noiden molempien öiden kohdalla. Hän siis perjantaina tuli paikalle klo 21 ja lähti lauantaina klo 13. Lauantaina hänen työvuoronsa jatkui klo 20:30 ja päättyi sunnuntaina klo 14. Onko tämä hulluus työntekijästä kiinni vai onko pomomme oikeasti hyväksynyt tällaisen? Sitä en saa koskaan tietää…
En ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti haluavat olla koko ajan töissä – siis työnarkomaaneja. Kyllä, minulla on ainakin tuolla työpaikassani oikeasti mukavaa. Useimmat asukkaat ovat mukavia ja oikeastaan kaikki työkaverit ovat suorastaan mahtavia. Vaikka olenkin sijainen, minut on otettu hyvin vastaan ja kaikki jaksavat opastaa, vaikka olisin eri työnimikkeellä! Olen saanut opastusta niin laitosapulaisilta, keittäjiltä kuin perushoitajilta ja olen itse ohjaaja-nimikkeellä. Siis aivan ihanaa!
Toisaalta onhan se harmin paikka, että tämä alkanut viikko on viimeiseni tuolla. Ainakin tämän sijaisuuden pohjalta. Kyllä, on aivan ihanaa päästä lomailemaan koko viikonlopuksi, kun niitä on mennyt nyt kolme peräkkäistä pelkästään työskennellessä. Vaikka kuinka yrittäisin selittää itselleni, että voihan viikonloppua viettää maanantaina ja tiistainakin, niin ei se vaan tunnu samalta. Mieheni on töissä ma-pe eikä hänellä ole yhtä radikaaleja vuoroja kuin minulla. Toisaalta, olen koko ”työurani” viettänyt sellaisissa työpaikoissa, jotka ovat viikonloppuisinkin auki, joten olen tottunut uhraamaan lauantai-illan Selviytyjät tai nyt alkavan Kauhukeittiön vain digiboxini kovalevylle ja katsomaan sen sitten myöhemmin paremmalla ajalla.
Ja nyt, kun laskin, kuinka paljon saan suunnilleen palkkaa tuosta kolmesta viikosta niin… Tatuointikuume iski. Minulla ei ole yhtäkään tatuointia vielä ja ajatuksena olisikin ikuistaa kuolleen koiramme (siis vanhempieni ja minun koira) kuva vasempaan käteen. Olen joskus luvannut itselleni, että sen kuono ja pää tulevat koristelemaan jotain vartaloni paikkaa. Kuitenkin niin, että halutessani saan sen piiloon, jos työnantaja niin vaatii. Vaihtoehtona tietenkin on myös selästä joku paikka, mutta siinä on suurinta harmia se, etten itse näe kuvaa!