Kymmenes ja yhdestoista päivä

Olin viikonlopun töissä ja koska menin sinne tuoreeltaan loman jälkeen, oli hyvin vaikeaa saada kirjoitetuksi yhtään mitään. Eilen olin töissä koko kaupan aukioloajan ja se oli jostain syystä huomattavasti rankempaa kuin lauantain viiden tunnin vuoro. Kaiken kukkuraksi minua taisi väsyttää kissan naukujaiset, jotka alkoivat siinä 7 aikaan aamulla, jos ei aikaisemminkin. En tiedä, oliko kissallamme nälkä vai vaan huomionhakuisuus, kun ruokakaan ei maistunut, vaikka kävin unenpöpperössä antamassa kuivaruokaa nenän alle.

Eilen söin töissä tekemääni makaronilaatikkoa. Toisella tauollani sorruin syömään suklaata, I know silly me! Pitäisi aina muistaa, miksi tätä tekee ja olla sortumatta houkutuksiin. Ehkä saan tämänkin hairahduksen tungettua järkyttävän päänsäryn piikkiin.

Tänään, maanantaina, syön jälleen kerran sitä makaronilaatikkoa. Onneksi saan sen syötyä loppuun, jotta voin huomenna tehdä jotain muuta ruokaa! Suurimpana ongelmana ehkä on se, että olen tavattoman laiska eikä minua oikeastaan kiinnostaisi tehdä ruokaa. Mieluummin hakisin jostain jotain valmista tai edes puolivalmista, jottei itse vaan tarvitsisi eväänsä liikuttaa.

Minun piti niin paljon reippaana aloittaa tänään uusi liikuntaharrastus. Tuo stepperi on liian kauan seissyt käyttämättömänä ja ajattelin aloittaa liikuntaharrastukseni hitaasi: ensin viikon ajan joka aamu 10 minuuttia hitaanpuoleista liikuntaa. Ensimmäisen viikon jälkeen lisäisin ajan 20 minuuttiin. Kun sijaisuuteni toisessa työpaikassa on päättynyt, voin siirtyä myös illalla liikkumaan tuon 10 minuuttia jne. Katsotaan, kuinka kauan tämä innostus kestää!