Lehtitilauksia ja tenttiin lukua
Onko jollekin yllätys, että tilaan Kissafani-lehteä? Tänään iski yhtäkkinen Kääk-tunne, että olenkohan missannut uusimman numeron Kissafanista, koska tilaukseni loppui heinäkuussa, mutta uusin sen kestotilaukseksi elokuussa. Soitin vaihteeseen ja sain vastaukseksi, että jos uusin numero ei tule tällä viikolla niin ensi viikolla viimeistään 🙂 Tuolla oikeassa yläkulmassa oleva lehti oli ensimmäiseni, jonka ostin joskus vuosi sitten, kun huomasin sen keikkuvan Prisman hyllyssä. Siitä se sitten lähti.
Tilaan tällä hetkellä kahta lehteä: Kissafania ja Kodin Kuvalehteä. Kissafaniin päädyin siksi, koska siellä ei ole yltiöpäisesti mitään erityisiä rotukissojen kisaesittelyjä tai palkintojenjakotilaisuuskuvia tai mitään muutakaa hömppää. Siellä on ihan kunnon asiaa. Ja Kodin Kuvalehteen päädyin, koska sain ihan ok tarjouksen ja kaupan päälle vielä keittiövaa’an!
Yleensä tokaisen kauniin ”Kiitoseihyvääpäivänjatkoa”-litanian lehtimyyjille niin nopeasti, etteivät he ehdi omaa suutaan avata. Ja se vaatii muuten taitoa ainakin näillä suomalaisilla tyyleillä: ”Haloo…?” ”TäälläAnuLehdestähyvääpäivää!” ”Öm…päivää?” ”Meilläolisioikeinmahtavalehtimatskujustsulle”. Kuten huomaatte, nuo suomalaistyyppiset liian hitaat vastaukset ja toisaalta myyjille koulutetut liian nopeat puhetyylit menevät multa ainakin ihan yli hilseen. En edes tajua kuka soittaa ennen kuin aletaan tarjota ”tosi hyvää” tarjousta jostain lehdestä.
Hei, olen opiskelija! Jotkut puhelinmyyjät eivät oikein tunnu ymmärtävän, että rahatilanteeni on todella tiukilla, koska kulutan enemmän kuin ansaitsen – vitsi, jos tämä toteutuisi syömisen ja liikunnankin kanssa! Joskus on todella vaikea saada myyjät ymmärtämään, että heillä on nimeni ylhäällä tasan tarkkaan siksi, että äitini on tilannut minulle lahjalehden. Nyt kuitenkin poikkeuksena tämä Kodin Kuvalehti ja Kissafani.
Tässä minä vaan istun ja kirjoittelen turhanpäiväsyyksiä, kun sängyssäni lojuu 400-sivuinen tenttikirja, joka pitäisi kahlata läpi ennen lauantaita. Olen melkein sivulla 170. Mutta arvatkaapas mitä? Se on kotitentti eikä kukaan ole kieltänyt käyttämästä kirjaa apuna. Heh heh hee! Taidan mennä juuri sieltä, mistä aita koskettaa maata.