Marketin arkea

Ensinnäkin ylpeänä ilmoitan kirjoittavani tätä postausta selkä suorassa uudella satulatuolillamme! Ongelmana vain on se, että tuoli on sittenkin liian korkea työpöytäämme nähden eli on hyvin hankala kirjoittaa, jos näppis on sille kuuluvalla paikalla eli erillisellä vetoalustalla. Luovana ihmisenä nostin näppiksen pöydälle, joten kirjoittaminen voi jatkua! Haluankin tänään jakaa teille muutaman hauskan asiakaskohtaamiseni kahdelta viime päivältä. Marketin kassalla tulee kohdattua jos jonkinmoista taapertajaa ja toivonkin, että mietit ensi kerralla puhutellessasi kassaneitiä, mitä hän on jo sinä päivänä saanut kuulla.

Keskusteluissa siis: A = asiakas ja K = kassa eli minä

Kassalleni tuli isoäiti noin 5-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa. Isoäidillä oli pyöräilykypärä tiukasti päässä kun taas pikkupoika kantoi kypäräänsä kädessään. Isoäidillä oli myös aurinkolasit silmiensä edessä, mikä on minusta tyypillistä turkulaista käyttäytymistä: ei viitsitä ottaa edes ihmiskontaktissa ja sisätiloissa niitä laseja pois. HUOH!

A: ”Teillä ei ollut Hyla piimää tuolla hyllyssä.”

K: ”Sitten sitä ei ole.”

A: ”Viimeksi, kun kysyin niin sitä oli varastossa. Varmaan nyt menet katsomaan ja tuot minulle sellaisen.” (Olin silloin yksin kassalla joten en todellakaan ole lähdössä toiselle puolelle kauppaa. Huomatkaa rouvan nouseva ja väittelevä äänensävy, antaa muuten tosi hyvän kuvan pojalle, että miten muita ihmisiä kohdellaan. Ja hei, mähän olen vaan töissä siellä…)

K: ”Tähän aikaan meillä on maidoissa oma työntekijä, joten hän on varmasti laittanut kaikki tuotteet jo esille. Jos piimää ei löydy, niin sitä ei ole.” (Kello läheni siis puoltapäivää ja maitohyllyttäjä on töissä klo 6:30 alkaen.)

A: ”Minä olen tämän kaupan asiakas ja olen pyytänyt, että Hyla piimää olisi aina saatavilla!”

K: ”Meille tulee niin piimää kuin muita maitohyllyn tuotteita kuormittain eli jos Hyla piimää menee liikaa hävikkiin, sitä ei tilata kuin ehkä kerran viikossa. Jos ehdimme sen myymään ennen teidän kauppapäiväänne, sille me emme voi mitään.”

A: ”Sitten minun on vaihdettava kauppaa, koska täällä ei myydä niinkään tavallista tuotetta kuin Hyla piimää!” (Muut asiakkaat alkavat jo huvittua, kun isoäiti paasaa kypärä keikkuen.)

K: ”Tuossa parin kilometrin päässä on Prisma, kokeile pyöräillä ensi kerralla sinne.”

A: ”Jaahas, laita kypärä päähän niin mennään pois muiden asiakkaiden tieltä.” Totesi rouva pojalle ja niin taisivat vaihtaa Prisman asiakkaiksi.

Eilen kassalleni tuli niin ikään isoäiti kahden lapsen kanssa. Pullokuitteja löytyi molemmilta lapsilta useampia ja siinä olikin selvittämistä, mitkä pullokuitit kuuluivat pojalle ja mitkä tytölle, kiitos kun löitte ne samanaikaisesti siihen tiskille.

A: ”Tuo teidän pullokoneenne on rikki. Se ei antanut pulloista kunnon panttia.”

K: ”Se riippuu ihan pullosta. Jos pullossa ei ole etikettiä tai etiketti on viallinen, niin tietenkään se ei anna panttia.”

A: ”Mutta tämä poika laittoi sinne vaikka kuinka monta pulloa ja silti vain tämä summa!” (1,60 €)

K: ”Oletteko varma, että pulloissa oli etiketit ehjinä, niissä oli palautussumma kyljessä ja että ne ylipäänsä olivat ”tavallisen” kaupan pulloja?”

A: ”No en minä tiedä! Eikö kaikista pulloista sitten saa palautusta?”

K: ”Ei.”

A: ”Aha.”

Jälleen kerran: minä olen vain töissä siellä, ehkä minä tiedän paremmin, millaisia pulloja se automaatti ottaa vastaan, joten ihan turha kiukutella… Kävinpä ennen taukoani kurkkaamassa pullohuoneeseen ja siellä seisoi nätissä jonossa pullokoneen tiskillä paljon pulloja, joista olisi saanut pantin, jos lapset olisivat jättäneet ne etiketit rauhaan.

Mutta paras, mikä tapahtui eilisen työpäivän aikana, oli se, että sain verekseltään kiinni kolmen 12-vuotiaan jengin, jotka ovat terrorisoineet kauppaa näpistelemällä ja aukomalla päätään meille kassatyöntekijöille. Olenpa kerran heittänyt pojat ulos, kun ovat alkaneet keskellä talvea painia sisätiloissa.

Pojat olivat ajaneet pyöränsä aivan takaovemme tuntumaan ja jättäneet ne lojumaan roskista vasten. Ensinnäkin, lastauslaiturimme alue on kiellettyä aluetta kaikilta muilta paitsi henkilökunnalta. Toiseksi, miksi 12-vuotiaat ovat puoli yhdeksältä ulkona!!??

Katolta tipahti lippiksiä ja paitoja. Vedin työvuoroni päätteeksi (klo 20:30) ison ”rautaovemme” kiinni, jotteivät pojat pääsisi lastauslaiturille. Istahdin autooni ja mietin muutaman sekunnin: ”Soitanko vartijan?” No, minähän soitin 020202 ja pyysin yhdistämään valtakunnalliseen hälytyspalveluun. Kerroin, että kolme poikaa kiipeilee kauppamme katolla ja toivoisin vartijan saapuvan paikalle.

Yksi pienistä ”huligaaneista” taisi huomata, että seisoskelin heidän pyöriensä lähellä ja tuli keräämään vaatteita maasta. Totesin, että heidät on nähty ja tunnistettu, joten voivat tulla odottelemaan vartijan saapumista. Poika oli tässä vaiheessa jo kettuuntuneen näköinen :D

Pojat tulivat ja ilmeisesti luulivat ylivoimalla selättävänsä minut, koska tulivat siistissä rivissä minua kohti ja alkoivat tivaamaan, miksi he eivät saa koskea pyöriinsä. Kuin ihmeen kaupalla, he odottivat hiljaa ja kiltisti vartijan saapumista. Vartija osoittautui hauskaksi hepuksi, joka esitti kovista ja tivasi kovaan ääneen pojilta, että miksi he tulevat toisten omistamalle alueelle leikkimään. Pojat olivat pissat ja kaikki muutkin eritteet housuissa lähtiessään kovaa kyytiä pois. Nähdään taas lauantaina, huligaanit!

P.S. SE* kävi mun kassalla eilen ja osti nikotiinipurkkaa!!

* SE = nimeltä mainitsematon julkkis, joka haluaa olla ex-julkkis, koska on kaljuuntunut ja lihonut jonkin verran ja pitää aina lippistä niin syvällä päässään, ettei silmiä tahdo nähdä. Kun hän tulee kassalle ja poistuu kaupasta, näytämme työkaverini kanssa peukkua.