Minua, minua, minua vaan!

Bongasin tällaisen hauskuuden Susies’ world -blogista. Ehkäpä tämä saisi minut jälleen kerran kirjoittelemaan tänne useammin. Ja no, harvat, mutta uskolliset lukijani tuntemaan minut paremmin 🙂

Olen Pinjeta ja asun Turussa avokkini ja kissani kanssa. Oikea nimeni ei suinkaan ole Pinjeta, vaan nimimerkkini taustalla on nimipäivänäni samantyyppisen nimen muunnos. Jos en itse käyttäisi sitä täällä bittiavaruudessa (mikä kulahtanut termi), antaisin sen varmaan tyttärelleni nimeksi.

Opiskelen sosiaalialaa Turun AMKssa ja ensi vuonna minun opiskelija-tittelini muuttuu sosionomiksi. Opparin teko alkaa tammikuussa, vaikka aihettakaan ei vielä ole. Sen verran tiedän, että aihepiirini on päihteet ja niiden väärinkäyttö. Toiveenani olisi päästä tekemään töitä nuorien isien kanssa tai niiden isien kanssa, joilla on pieniä lapsia. Saa nähdä, mihin päädyn, koska en ole menossa lanupe-puolelle vaan sopa-puolelle!

Harrastuksia minulla ei ole mitään ihmeellisempiä. Katselen elokuvia mielelläni ja kuuntelen musiikkia. Olen tietyssä mielessä molemmissa aika rajoittunut maun ja mielipiteideni suhteen, mutta se ei ole koskaan estänyt minua kokeilemasta jotain uutta! Elokuvia ja musiikkia minulla ja avokillani on turhan paljon, mutta minkäs sille voi!

Pidän FBstä. Ihan totta, pidän! Olen urkkinut sieltä vaikka mitä tietoja ja olen aina todella perillä muiden asioista. Tämähän on heidän oma syynsä – mitäs levittelevät asioitaan siellä 😀 Olen ties kuinka monelta löytänyt sivuilta puhelinnumeron, mikä ei kyllä ole viisasta ja olen toisten sivuilta päässyt kolmansien osapuolten sivuille ja kauhistellut: ”Onko tuokin vanhentunut NOIN paljon!?” Mikäs sen mukavampaa kuin urkkia muiden ihmisten tietoja 😀

Pidän syksystä ja talvesta. Aivan ihanaa, kun syksyllä puut kellastuu ja saa katsella sateen piiskaavan ikkunoita. Silloin voi ajatella: ”Onneksi kissamme käy hiekkalaatikolla!” Talvi puolestaan on ihanaa lumen ja kylmyyden takia. Lumi on kaunista, vaikkakin osaa olla tappavaa ja kylmyys estää hikoilemisen :D

Tuosta tappavasta tuli mieleen, että pidän kaikesta raa’asta. Ei, ei kauhusta, vaan raakuudesta. Jos elokuva/sarja osataan tehdä niin, että siinä on tarpeeksi raakuutta, mutta se ei mene överiksi (mikä näyttää nykyään olevan hankalaa), olen ehdoton fani.

Kirjoitan dekkaria, jossa käytän paljon raakuutta ja paljon sellaista, mitä itse haluaisin olla tai tehdä – eikös kaikki kirjoittajat? Kuten tämänkin tekstin pituudesta näkyy, pidän kirjoittamisesta ja se on itseasiassa helpompaa minulle kuin kasvokkain puhuminen. Kasvokkain minut ymmärretään usein väärin, mutta kirjoittaessa sanomani menee erityisen hyvin perille.

Päivä 1- Esittele itsesi

Päivä 2 – Eka rakkaus

Päivä 3 – Minun vanhempani

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Päivä 6 – Minun päiväni

Päivä 7 – Paras ystäväni

Päivä 8 – Se hetki

Päivä 9 – Uskoni

Päivä 10 – Päivän asu

Päivä 11 – Sisarukseni

Päivä 12 – Käsilaukussani

Päivä 13 – Tällä viikolla

Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?

Päivä 15 – Unelmani

Päivä 16 – Eka suudelmani

Päivä 17 – Mieleisin muistoni

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Päivä 19 – Kaduttaa

Päivä 20 – Tässä kuussa

Päivä 21 – Toinen hetki

Päivä 22 – Tämä järkyttää minua

Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin

Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään

Päivä 25 – Ensimmäinen

Päivä 26 – Pelkään

Päivä 27 – Suosikkipaikkani

Päivä 28 – Ikävöin

Päivä 29 – Tähän pyrin

Päivä 30 – Soittolistallani

Päivä 31 – Viimeinen hetki