Tässä ehkä paras hankintani taiteiden yöstä! Seppo Jokisen uusin kirja, Ajomies, nimmarilla varustettuna! P.S. Minä olin se, joka sai nimmarin ekana tältä herralta 😉

Seppo Jokinen on ihan yltiöhyvä kirjailija. Tampereelta kotoisin oleva entinen poliisi kirjoittaa rikosromaaneja ja antaa päähenkilönsä komisario Koskisen kirmailla ympäri Tamperetta ja parissa kirjassa ympäri muita maita. Tämän kirjan on julkaissut CrimeTime. Jokinen on idolini, vaikkakin minä kirjoitan dekkaria ja hän rikosromaania! Jos et ole Seppo Jokiseen vielä tutustunut, lainaa kirja nyt kirjastosta tai jos olet niin kommentoi ihmeessä, mitä pidit!

No, taiteiden yö. Menin ystäväni kanssa Vähätorille katsomaan ja kuuntelemaan jonkun bändin soittoa. Ystäväni kertoi sen olevan kuubalaista musiikkia, joten odotimme lattarihenkisyyttä ja rytmiä ja jammailua. Joo ei. Suomalaiset muusikot seisoi kuin tikku ruskeassa läjässä ja vain orkesterinjohtaja Carlos jammaili! Siellä soitettiin esimerkiksi biisi nimeltä Sankarit. Tosi kuubalaista.

Musiikin jälkeen suuntasimme iki-ihanaan Cafe Artiin syömään pienen pienet lohivoileivät. Minä otin baristan kaakaon ja ystäväni tavallisen kahvin. Ai että se voileipä oli hyvää! Miten niin pieneen leipään voikaan saada niin ihanan maun? Istuimme ulkona Aurajoen rannassa ja toivoimme sadepilvien häipyvän pikkuhiljaa kauemmas. No, tuli siellä sitten vielä yksi sadekuuro. Suosittelen Cafe Artia kaikille, jotka etsivät Turusta tunnelmallista kahvilaa, upeita erikoiskahveja ja maukkauta suuhunpantavia!

Pienen ruokapaussin jälkeen menimme Hansatorille kuuntelemaan Seppo Jokisen haastattelua. Ostin tuon Ajomiehen hintaan 20€, normaalisti 22,90€ ja tosiaan sain siihen nimmarinkin! Voi, olisipa joskus joku muukin yhtä innostunut minun kirjoittamastani kirjasta kuin minä olen Seppo Jokisen kirjoista!

Tarkkasilmäiset huomaavat akryylikynteni tuossa kuvassa. Kuva on otettu perjantai-aamuna, kun pääsin kotiin kynsihoitolasta (taiteiden yöstä kotiuduin noin klo 23). Nyt siis näpyttelen tietokonetta uusine kynsineni ja yritän olla tökkimättä kaikkea epähuomiossa. Olen lisännyt kynsiini pienet vaaleanpunaiset kynsikorukukkaset, joten nyt ne näyttävät vieläkin paremmilta!

Vielä myöhemmin illalla istuimme CoffeeHousessa Aurakadulla ennen kuin menimme kuuntelemaan CCA-kuoron esitystä. Sen jälkeen nopeasti vilkaisimme valopalloja Aurajoessa, josta kuului myös huilunsoittoa, mutta se ei todellakaan ollut yhtä näyttävä spektaakkeli kuin se, jolloin huilisti soitti pallon sisältä kauniina kesäpäivänä ja oikeasti lillui Aurajoessa.

Tsekkasimme myös Kaarinan Nuorisoteatterin nopean maistiaisen Kellopeliappelsiini-näytelmään, josta ei esitelty mitään parhainta kohtausta. Tekikö johonkin muuhun vaikutus se, että ensimmäisenä revitään nuoren naisen vaatteet yltä ja sitten tapellaan? Joo, ei minuunkaan.

Kokonaisuutena taiteiden yö ei ollut kiinnostava eikä säväyttävä. Luulin kulttuuripääkaupungin pystyvän parempaan. Tällaiselle 22-vuotiaalle naikkoselle ei oikeastaan löytynyt juurikaan muuta kiinnostavaa kuin tuon Seppo Jokisen haastattelu, mutta sekin johtui siitä, että olen aiemmin lukenut hänen kirjojaan. Sorry, Turku, you FAILED.

P.S. Mä halasin Wilson Kirwaa.