Mäkin haluun valittaa elokuun alkamisesta! Oi, elokuu, miksi tulit? Olisin voinut vielä uinailla heinäkuun ihanassa kesäfiiliksessä vielä useamman viikon. Elokuu toi elämääni 31 päivää (tänään oikeastaan 30) ennen koulua, mutta niihin sisältyy 6 työpäivää, yksi kampaajapäivä, yksi tenttipäivä ja vielä 3 verkkokurssin työpäivää. Mutta tapahtuipa eilen, heinäkuun viimeisenä päivänä jotain ihanaakin.

Nimittäin veljeni toinen vauva syntyi! Isoveli ei ole edes vielä 1½ vuotta vanha, mutta tämä pikkusisko päätti tupsahtaa maailmaan vielä heinäkuun puolella! Nyt suvussamme on kolme, jotka ovat syntyneet heinäkuussa: minä, mieheni ja pikkutyttö. Nyt jännityksellä odotamme ristiäiskutsuja ja äitini haluaisi heti tänään rientää katsomaan vauvaa TYKSiin. Vauvat on niin ihania, kunhan ne ei oo omia.

Olen tässä muutaman päivän aikana pohtinut omaa suhtautumistani perheeseen. Tällä hetkellä tuntuu, että EI, ei missään nimessä lapsia, ei ainakaan puolikasta enempää 😉 100% varma olen siitä, etten tule koskaan työskentelemään lasten kanssa, koska vinkuminen, huutaminen, kiukutteleminen ja vänkyttäminen käyvät hermoilleni! Miksei vauvat voi pysyä vauvoina tai kasvaa siinä toisen vuoden jälkeen ihan yhtäkkiä 7-vuotiaiksi ja mennä kouluun eli häipyä silmistä? 😀

No joo, mulla on tässä hyyyyvin paljon aikaa harjoitella lapsentekohommia, koska vasta 8 vuoden päästä pamahtaa mittariin se 30 vuotta. Ja senkin jälkeen on vielä aikaa. Vuoden päästä olen lähellä valmistumista, joten pääsen töihinkin ennen kuin täytän 24 🙂 Ah tätä nuoruutta ja tätä aikaa.

Siitä tulikin mieleeni, että olenpahan yhden asian päättänyt kuluneen kesän aikana. Opiskelut vievät mehut totaalisesti ja vielä, kun yritän kituutella yhdellä työvuorolla viikossa niin vapaapäiviä jää tasan se 1. Joten, en aio tämän puolentoista vuoden aikana stressata yhtään siivoamisesta. Kyllä ehdin siivota ihan tarpeeksi sitten, kun ainoana harminani on, milloin herään töihin ja mitä laitan ylleni. Toivottavasti löydän sellaisen työpaikan, jossa työt eivät seuraa minua kotiin!