Turhaa valittamista
Nyt haluan oikeasti valittaa ja ihmetellä ja pohtia yhtä aihetta, joka on pyörinyt mielessäni lauantaista lähtien. Jos sinä nyt luet tämän eikä sinulla ole mitään järkevää kirjoitettavaa kommenttiboxiin niin älä pistä sinne mitään! Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää nimettömien Vierailijoiden turhanpäiväiset kommentit. Varsinkin silloin, kun minä itse en halua turhanpäiväisiä kommentteja lukea ja vastailla niihin. Kyllä, voisin ottaa kommentoinnin pois päältäkin, mutta tässä odottelen, josko jollekulle muulle on käynyt samoin.
Asiahan on niin, että veljeni pyysi minua ja avokkiani kummeiksi heinäkuussa syntyneelle tyttärelleen. Kummiksi tungetaan väkisin myös veljeni vaimon veljentytär. Eli siis veljeni vaimo on tämän kolmannen kummin täti. Krhm, en ole koskaan, en koskaan, nähnyt sellaista kummiasetelmaa! Ja miksi tälle tytölle pitää ottaa kolme kummia, kun hänen isoveljellään on vain kaksi kummia? On todella luotettavan tuntuista, jos veljeni ja hänen vaimonsa ajattelevat, että minä ja avokkini varmasti erotaan, joten pidetäänpä varmuuden vuoksi sukulainen kummina, jotta tytön kummisuhteet säilyvät.
Äitini laverteli jo keskiviikkona, että juhlat pidetään 4.9. Veljeni ajatteli peräti lauantaina ilmoittaa siitä minulle. Periaatteessa kaikki muut jo tiesivät ristiäispäivän paitsi me, kummit. Aika hyvin, eikö? Piruuttani halusin kysyä, ketä pyydetään sylikummiksi. Me kun äitimme kanssa olimme ajatelleet, että se olen automaattisesti minä, koska tytön isoveljen, Mr. E:n, kummeina ovat veljeni vaimon sisko ja tämän avomies. Eikö tässäkin siis pitäisi olla kolmas kummi, koska hekin voivat erota milloin tahansa? Olemme sen verran ”vanhanaikaisia”, että ajattelimme, että tytön sylikummiksi tulen minä, koska olen sentään isän puolelta ja äidin puolelta on sylikummeus ”käytetty” jo.
Palataanpa minun kummityttöni ja hänen pikkuveljensä tarinaan ja kummiasetelmaan. Kummityttöni meni siis kouluun viime viikolla. Seitsemän vuotta sitten minä olin juuri käynyt rippikoulun – siis koulun, en leiriä. Pääsin ripille viikkoa ennen ristiäisiä, koska isosiskoni halusi minut sylikummiksi. Samaan asetelmaan tuli kaksi muutakin kummia, isän puolelta. Kummityttöni isä halusi kummeiksi parhaan ystävänsä ja tämän vaimon. Siksi myös vaimo, koska paras ystävä ei kuulunut kirkkoon eivätkä he halunneet mitään ”sanomista” siitä esim. papin puolelta. Ja siksi paras ystävä, koska kummityttöni isällä ei ole sisaruksia. Ihan järkevä yhtälö, eikö? Sylikummina toimii sisarus ja muina kummeina parhaat ystävät.
Kummityttöni pikkuveli syntyi pari vuotta myöhemmin. Hänen kummikseen pääsi samainen veljeni, jota parjaan tässä kirjoituksessani. Ja hänen vaimonsa. Mutta erikoista siinä oli se, että veljeni oli sylikummina. Äitini mukaan sylikummina olisi yleisimmin nainen. Ihan hyvä vaan, että veljeni otettiin, koska se vaimoke ei ole tehnyt mitään kummeutensa eteen! Veljeni on saanut hoitaa kaikki lahjat, vierailut ja muistamiset. Pikkumiehen kummeiksi tulivat myös serkkuni ja hänen miehensä. Luultavimmin, koska serkullani ei ole sisaruksia, joten heidät oli ns. pakko ottaa, koska he ovat pyytäneet siskoani ja vanhinta veljenäni omille lapsilleen kummeiksi.
Nyt päästään takaisin tähän tämänhetkiseen kummastuksen aiheeseeni. Olet varmaan jo tekstin tyylistä päätellyt, ettei veljeni (tai ehkäpä tämän vaimo) halunneet minua sylikummiksi. Oletan, ettei vaimo halunnut, koska veljeni vastaus siihen kysymyseen oli ”No, se on se toinen, kai…) Isäni raivostui tästä ihan suunnattomasti 😀 😀 Hän ihmetteli, että miksi sitten meidän puolelta täytyy tällä kertaa järjestää ristiäisjuhlat, jos kerran sylikummi on toiselta puolelta! Viimeksi ristiäisjuhla meni automaattisesti vaimon puolelle, koska kummitkin olivat vaimon puolelta. Ah, oikein odotan tuota ristiäissunnuntaita, koska oletan isäni avaavan sanaisen arkkunsa, kunhan juhlakalut vetävät arvoisat perseensä paikalle.
Kyllä, olen pöyristynyt, ihmeissäni ja raivoissani. Minkä helvetin takia minua ylipäänsä pyydettiin kummiksi, jos kerran aina sylikummit ovat vaimon puolelta??? This means war. Koska a) en todellakaan halua olla enää missään tekemisissä kyseisen ämmän kanssa, joka ajattelee vain omaa persettään (hups, piti kirjoittaa perhettään) ja ) mikään, mitä me teemme heidän hyväkseen, ei ansaitse edes kiitosta. Olen raahannut Mr. E:lle ties kuinka monta kirjaa ja vastaus on tyypillinen: ”Aa-a” tai ”Vai tämmönen…” Mikä hitto sua vaivaa!?!?!? Onko sulle opetettu tapoja ollenkaan? Kyllä, jos lapsi ei osaa itse kiittää niin äiti kiittää tämän puolesta. Siis, jos äiti on ainoastaan kotona, kun isä on töissä. Voi niitä lapsiraukkoja, kun tuossa perheessä joutuvat elämään.
Lisään tänne vielä pari asiaa, jos kukaan tätä jaksaa lukea. Saan ainakin kaiken purettua pois prkl. En todellakaan aio ostaa minkäänlaista ”hienoa” kummilahjaa sille tytölle. Ostan jonkun turhanpäiväisen kehyksen tai valokuva-albumin Prismasta. Vaatteita en aio sen enempää miettiä, laitan hautajaisiin ostetut farkut ja mustan paidan. Miehelleni mennään tänään ostamaan niin ikään mustat farkut ja musta paita.
Emme suostu minkäänlaisiin ”Ihq ihq kummikuvia!”-ajatuksiin emmekä todellakaan esiinny niissä kuvissa. Tokaisen veljeni vaimon äidille, että pitäkää perseenne (hups, piti edelleen kirjoittaa perheenne). En aio käydä veljeni luona, jos ei erikseen pyydetä, en pidä yhteyttä, jos HE eivät sitä erikseen pyydä enkä tosiaankaan osallistu syntymäpäiville tai joulujuhlille. Voin aina olla töissä (nykyinen työni on kaksivuorotyötä ja tuleva työni on kolmivuorotyötä). Lahjat – sukkia, kirjoja, kiiltokuvia, leluja jne. mahdollisimman halpoja ja pieniä – voin lähettää äitini tai siskoni mukana veljelleni. Tää oli tässä, kiitti vitusti.
Odotan kyllä, millaisen reaktion äitini saa veljeni vaimossa aikaan. Oletettavasti ei mitään, koska se ämmä on niin tunnevammainen, ettei mikään sitä hetkauta. Äitini aikoo ihmetellä, miksi hän emännöi juhlia, kun kummitkaan eivät ole puoleltamme.