Viides päivä
Kävin kampaajan jälkeen kaupassa ja ehdin siellä seikkaillessani miettiä hyvin paljon tätä elämäntapamuutostani. Tajusin, että kaikki pyörii pääni sisällä ja tahdonvoimaa on löytyttävä riittävästi, jotten enää turpoa samaan malliin kuin aikaisemmin. Kaikki ”dieettini” ja monenlaiset ”muutokset” ovat kaatuneet siihen, että olen yrittänyt jättää kaikki herkut pois kokonaan. Melkein on masennus iskenyt päälle, kun olen ajatellut, etten enää saa tuntea suklaan sulavan suussani tai sipsien rapisevan hampaideni välissä.
Siispä, ei en hylkää teitä kokonaan, rakkaani. Päätin vain ruveta noudattamaan samaa dieettiä kuin kummityttöni: hän ei juo lainkaan ”porejuomia” eli Colaa, Fantaa jne. Hän pitää kynsinhampain kiinni karkkipäivästä, joka on lauantai ja nimenomaan lauantain perheleffan aikana saa syödä maximissaan minipussin karkkia tai minipussin sipsiä. Jäätelöä saa syödä kerran viikossa, mutta iltaisin ennen iltapalaa. Milloinkaan muulloin ei saa edes vilkaista päinkään sellaista, joka voisi lihottaa. Ai onko siskoni urheiluhullu, joka on periytynyt kummityttöönikin? Kummityttöni on 7-vuotias ja hän aloittaa elokuussa koulun. Voit varmaan kuvitella, että ylimääräisiä kiloja on tasan 0.
Kuten aikaisemmin mainitsin, kaikki muutokset ovat kaatuneet siihen totaalikieltäytymiseen, joka ei toimi minulla. Ajattelin nyt kokeilla ihan ensin pelkästään sitä, että jätän sinne lauantaille pienen herkutteluhetken. Eli kaikki liikasuolaiset ja liikasokeriset saavat vallan vasta lauantaina. Vaikkakin hyvin pienimuotoisen vallan.
Parastahan tässä on se, että tulevana lauantaina olen menossa ensimmäistä kertaa töihin kesälomani jälkeen! Huonoin puoli on se, että olen töissä kaupassa. Mutta: vuoroni sijoittuu klo 12-18 eli jos en mene aikaisemmin töihin, en myöskään pysty ostamaan itselleni karkkia, koska kauppamme suljetaan klo 18. Huonoa kaupassa työskentelyssä on se ihmismäärä ja se karkki- ja sipsimäärä, mitä he ostavat! Katsella nyt koko päivä sitä sipsien ja karkkien valikoimaa, joka lipuu sormieni välistä saamatta itse kokea sen tuottamaa hyvää mieltä.
WÄÄ, MIKS JUST MUN PITÄÄ OLLA LÄSKI JA YRITTÄÄ LAIHDUTTAA!!??
Ja jälleen asiasta kukkaruukun pariin. Tänä aamuna söin brunssin. Minun piti olla kampaajalla klo 11, joten aamupala tuntui turhalta ja toisaalta lounaskin olisi ollut turhan aikaisin. Söin jälleen kerran sitä pari päivää vanhaa salaattia. Dennis loppuikin sitten tähän käyttökertaan, mutta onneksi sain sitä laitettua edes vähän makua antamaan! So no more mr. Nice Guy, Dennis and bye! Kaupasta ostin itselleni ruisleipää – joka on muuten taivaallista lämpimänä ja pehmeänä – ja mangoviiliä. Nam! Kyllä tää tästä, vaikka koville ottaakin. Annan itselleni anteeksi, onhan vasta viides päivä.