Virkeänä ja reippaana uuteen päivään
Arvaako kukaan, kuinka hyvin nukuin!? Avokkini oli käymässä kotonaan ja meni sieltä suoraan yliopistolle, joten sain nukkua niin pitkään kuin vain pystyin. No, melkein ainakin. Mies lähetti viestiä 10:08, joten viimeistään se herätti minut. Unenikaan ei ollut mitä parhain, joten ihmettelen, miksi olen näin virkeä!
Nyt oikeasti tuntuu siltä, että tänään siivoan keittiön, jotta siellä voi tehdä ruokaa ja tiskikoneenkin aion tyhjentää. Menen kauppaan – autolla kylläkin, koska ostan sieltä viikon ruokatarpeet ja joutuisin muuten kantamaan ne kotiin. Teen vihdoinkin kanaa ja kermaperunoita, koska eilen se jäi avokkini lähdettyä vanhempiensa luokse. Minäkin tosiaan lähdin korjaamaan vaatteitani. Oli muuten hiukan haastavaa käyttää lankaa ja neulaa näillä kynsillä. HaH!
Joo ja illalla sorruin. Hain Heseltä juustohampurilaisen. Olin sen jälkeen vallan tyytyväinen saamaani herkkuun, vaikkakin hetken päästä tuli kauhee morkkis. Olisiko mun pitäny kuitenkin vielä vetää crosstrainerilla muutama minuutti? En viittiny.
Mutta katsoin eilen 4D:n, jossa reviteltiin 15-vuotiaan brittitytön kustannuksella. Ohjelman aikana päässäni pyöri paljon ajatuksia, mutta päällimmäisenä: ”Tämän herkuttelun ja paskan syömisen on loputtava nyt.” Vielä, kun jollain tavalla pystyn vaikuttamaan ruokailuuni, ostamiseen, syömiseeni niin nyt on sen aika.
Viimeinen kokonainen vuosi alkaa koulussa ja opinnäytetyön tekeminen alkaa tammikuussa. Olisiko hiukan siistiä olla laihemmassa kunnossa valmistujaisissa? Edes vähän!!?? Saisinko enemmän energiaa tehdä opparia, jos joka aamu kävisin pienellä kävelylenkillä samaan aikaan, kun mieheni lähtee luennolle? Onko oloni yhtä virkeä koko vuoden, jos joka aamu juon lasillisen smoothieta? Se on ollut suunnitelmissa.
Ohjelmassa teini käveli 10 000 askelta päivässä. Siis vähintään. Auttaisiko sellainen minuakin? Pysyin edes jossain kunnossa, kun olin ABC:llä töissä. Kävelin yli 5000 askelta työvuoron aikana – siis aamuvuoron, iltavuoron askelmäärää en koskaan laskenut – joten portaat pääsin koulussa ylös ihan ok, mutta nyt pelottaa. Kesällä tuskin olen tehnyt yhtään mitään, joten taitaa tulla hissivuosi, jotten ole kolmannessa kerroksessa ihan rättiväsyneenä aina, kun pitäisi luennolle mennä. Ketuttaa.
Olen kuitenkin sen huomannut, että kun käyn kaupassa harvoin ja suunnittelen koko viikon ruokalistan, niin syön melkeinpä ”terveellisesti”. Tässäpä maistiaisia tämän viikon lounaaseen ja iltaruokaan:
Keskiviikko
Lounas: nuudeleita
Päivällinen: kanan rintafilettä ja valkosipulikermaperunoita
Torstai
Lounas: nuudeleita
Päivällinen: jauhelihakastike ja täysjyväspaghettia
Perjantai
Lounas: nuudelit
Päivällinen: Subway (miehelläni on keikka, joten siksi hankittava valmisruokaa)
Lauantai
Lounas: mitä tahansa valmista (teen kotitentin, joten siksi)
Päivällinen: ruokaisa salaatti
Sunnuntai
Lounas: kalaa ja perunoita
Päivällinen: ei vielä päätetty.
Tuntuuko kauheen lihottavalta? Hyvältä ainakin kuulostaa, listalta löytyy niin kalaa, lihaa kuin salaattiakin. Tämän takia pystyn välttämään herkkujen ostamisen, koska teen tarkan ostoslistan kauppaan ja kyllä, ostan vain ja ainoastaan ne ainekset enkä mitään muuta. Pitäisi aina jaksaa tehdä tällainen ruokalista jokaiselle viikolle, jotta herkkujen ostelu loppuisi. Vai pitäisikö peräti tehdä tietynlainen ”monipuolinen” ruokalista, jota noudattaisimme joka viikko? Ei aina tarvitsisi etsiä netistä uusia ruokaohjeita ja kun ohjeista tulisi rutiineja niin niissä ei menisi edes kauan tehdä. Huoh. On tää niin vaikeeta…