Yhdeksäs päivä

Olin tosiaan tänään töissä ensimmäistä kertaa kesälomani jälkeen. Siellä join yhden Nutrilett-jauhojuoman. Voi herranjestas että oli nälkä, kun toiselle tauolle menin! Soimasin itseäni, etten ostanut edes karjalanpiirakkaa tai leipää, jotta olisin voinut jotain välipalaa syödä. Kotiin päästyäni heitin kalapuikot uuniin samalla, kun tein huomiselle makaronilaatikkoa. Ei välttämättä kaikkien herkkua, mutta kalapuikot maistuvat ihan törkeen hyviltä, kun on kova nälkä.

Kiva oli katsoa työkaverin irtokarkkiostoksia. Työkaveri väitti pitävänsä tuparit tänään, mutta olen ihan varma, että hän osti ne kaikki irtokarkit vain itseään varten 😉 Hintaa tuli yli 10 euroa ja kilohinta irtokarkeilla oli jotain reilu 8 euroa. Ihan vaan minun takiani hän alkoi niitä lappaamaan sinne pussiinsa. Kyllä tuli hetkellisesti äitiä ikävä!

Olin todella reipas, kun sain tehtyä sen makaronilaatikon. Ohjeessa luki 2 purkkia ruokakermaa, mutta minäpä laitoin munamaitoa! Omasta mielestäni sen kuuluu aina olla munamaitoa siellä makaronilaatikon seassa, vaikkakin ruokakerma saattaa tehdä siitä hivenen herkullisempaa!

Löysin eilen kaupasta uutta Perheleipurit Karppinen -leipää. Viipaleessa pitäisi olla 3 grammaa hiilareita. Pitää tässä joku ilta käväistä karppaus.info-sivustolla kyttäämässä, millaisen tuomion tämä leipä on siellä saanut. Onko se ihan humpuukia vai kannattaako sitä kokeilla? Mieheni mukaan se oli kuivaa, mutta itse en sitä maistanut, kun olin ahtanut itseni täyteen viinirypäleitä.

Hetken kuluttua lähden vanhempieni luokse saunomaan. Pitää vielä miettiä, otanko tuon meidän kissamme sinne mukaan. Se on vihdoinkin tottunut olemaan autossa! Ja se varmasti tykkäisi taas päästä ikkunalle katselemaan lintuja ja oravia. Löytökissan metsästysvietti ei taida koskaan loppua!