Sokerirasitus

Viikkoni alkaa sokerirasituksella. Jännittää. Saan juotavakseni sokerilitkua, josta tulee mieleen soda streamin lemon- tiiviste. Aivan kamalan makuista. Saan sen kuitekin juotua. Ensimmäisen tunnin aikana olen huono vointinen. Hikoiluttaa, oksettaa, huimaa. Toivon ettei se ole huono merkki. Toinen tunti on helpompi. Liikkeelle lähtö on hankalaa, häpyluuhun ja nivusiin koskee aina kun vaihdan asentoa tai täytyy nousta ylös.
Loppu päivän puuhailen kotona. Harjoitus supistuksia tulee muutamia, muttei yhtään kivuliasta. Häpyluussa tuntuu pientä kipuilua koko päivän. Löydän vähän käytetyn tukivyön viidellä eurolla. Sovin hakevani sen seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä on neuvola. Olen viime viikot syönyt herkkuja enemmän kuin normaalisti ja arvelen sen näkyvän vaa’alla. Varsinkin edellis viikon mökkireissulla tuli syötyä mitä sattuu. Arvaukseni osuu oikeaan, painoa on kertynyt vähän liikaa. Herkut joutuvat siis pannaan. Kerron terveydenhoitajalle mökillä tulleista hyvin epämiellyttävän tuntuisista supistuksista ja hän varaa minulle lääkäri ajan seuraavalle viikolle. Lääkäri saa arvioida tilanteen ja mahdollisuuden palata töihin. Vauva liikkuu niin vauhdilla ettei terveydenhoitaja meinaa saada kuunneltua sykettä. Useampi potku osuu suoraan dopleriin. Vauvalla tuntuu olevan kaikki hyvin <3
Illalla mietin mitä kaikkea lääkärille pitää muistaa kertoa. Mieleeni juolahtaa, että tänään aamulla vatsani oli hieman sekaisin ja vatsa tuntui varsin tukalalta ajoittain. Enkö lukenut jostain, että ripuli oli ennakoivien supistusten oire?  Googletan asiaa ja niinhän se oli. Mutta mistä tiedän oliko ne tavallisia vatsakramppeja vai supistuksia? Olisi pitänyt tajuta kertoa neuvolassa. Jään kuulostelemaan oloani, onneksi lääkäri on jo ensi viikolla.