Näin tein koiran ulkoilutuksesta molemmille mielekästä

Olen ammatiltani yrittäjä ja teen töitä yli 50 tuntia viikossa. Pääasiassa työ on tietokoneella istumista, puhelimessa puhumista ja sähköpostien kirjoittelua.

Ei siis lainkaan fyysisesti raskasta. Henkisesti kylläkin.

Mutta en halua aloittaa blogiani kirjoittaakseni työstäni, koska työni on tylsää.

Sen sijaan halusin kirjoittaa koiran ulkoiluttamisesta. Ja haluan kertoa, miten tein tuosta usein niin epämieluisasta välttämättömyydestä meille molemmille mukavaa.

Perheessämme on kultainennoutaja, jota ulkoilutamme neljä kertaa päivässä.

Minulla on käytännössä joka päivä ulkoilutusvuoro noin lounasaikaan ja iltavuoro noin klo 21-22 aikoihin, ennen nukkumaanmenoa. Muut perheenjäsenet hoitavat muut vuorot.

Myönnän, että joskus tympäisee lähteä lenkille. Etenkin iltavuorolle on vastenmielistä lähteä silloin, kun olet rättipoikki väsynyt tai vettä sataa vaakatasossa.

Ensimmäinen podcast-kokeilu

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten minulla tuli ystävien kanssa puhetta podcasteista. He kertoivat kuuntelevansa podcasteja ennen nukkumaan menemistä ja jopa nukahtavansa niiden parissa kuulokkeet päässä.

Podcastit ovat netissä julkaistavia puheohjelmia. Vähän niin kuin radio-ohjelmia, mutta niitä voi kuunnella missä ja milloin vain. Sinun ei tarvitse olla ”linjoilla” juuri silloin, kun ohjelmaa lähetetään.

Seuraavan kerran, kun lähdin pyöräilemään, otin kuulokkeet mukaani, ja laitoin Yle Areenasta jonkin suosituksi kehutun podcastin pyörimään. En muista minkäniminen huumoripodcast oli kyseessä, mutta en pitänyt siitä lainkaan.

Annoin vielä mahdollisuuden jollekin toiselle viihteelliselle podcastille ja totesin, että ei, nämä eivät taida olla lainkaan minua varten. Palasin Spotifyyn kuuntelemaan soittolistojani.

Automatkojen äänikirjat

Toinen ystäväni kertoi kuuntelevansa automatkoilla äänikirjoja ja pitävänsä niitä erinomaisena ajanvietteenä. Automatkaa ei kuulemma edes huomannut, kun äänikirjan kuunteleminen vei ajatukset mennessään.

Äänikirjoista tiesin ennalta, koska olin lainannut niitä jo vuosia paikalliskirjastosta ja Celia-kirjastosta näkövammaiselle mummolleni.

Hän referoi kuuntelemansa kirjat minulle, keskustelimme niistä ja tilasimme yhdessä uusia. Koska näön lisäksi kuulokin oli huono, hän oli usein käärmeissään, jos lukijan intonaatio oli huono. Puheesta saanut selvää hidastettunakaan.

Äänikirja on siis ”ääneen luettu äänitys kirjasta tai muusta teoksesta. Toisin kuin kuunnelmissa, äänikirjassa tekstiä ei ole dramatisoitu, vaan yksi tai useampi lukija lukee teoksen kaikkien henkilöiden repliikit.”

Äänikirjojen parissa viihdyin huomattavasti paremmin, vaikka en ehdi juurikaan painettua kirjallisuutta lukemaan.

Hyvä kun edes sen kerran vuodessa saatavan joululahjakirjan.

Koiran ulkoiluttamisen yksitoikkoisuus

Palaan koiran ulkoilutukseen.

Olkoonkin, että rakastan luontoa ja etenkin korona-aikana lenkeillä kohdatut ihmiset olivat usein ainoat perheen ulkopuoliset ihmiskontaktit, koin samojen reittien tallustamisen päivästä toiseen usein puisevaksi, yksitoikkoiseksi ja pitkästyttäväksi.

Mikä ihme siinä männynjuuressa on niin kiinnostavaa, että sitä täytyy jäädä haistelemaan useaksi minuutiksi?

Miksi ihmeessä sitä vastaantulevaa puudelia pitää pysähtyä tuijottamaan jo kilometrin päästä?

Mennään ohi?

Takaisin kotisohvalle, jooko?

Ajattelin näin, vaikka ymmärrän, että koiralle ulkona on paljon tekemistä. Sen maailma on täynnä hajuja. Sille hajuaisti on yhtä tärkeä, kuin näköaisti meille.

Sille ulkoilutukset ovat sama kuin meille päivän uutisten lukeminen, TV:n katselu, somen turhanpäiväisyyksien tutkiminen, sähköpostien lukeminen…

Vain ulkona haistelemalla se pääsee kärryille, mitä kodin ulkopuolella on tapahtunut sitten viime kerran.

Miten tein ulkoilusta meille molemmille mielekästä

Koiraa ulkoiluttaessani en voinut tehdä minulle mieluisia asioita: töitä, lukea lehteä punaviinilasin kanssa tai nettiä takkatulen loimussa, katsella Netflix-sarjoja tai tehdä kodin pieniä askareita.

Kauniiden maisemien lisäksi tarvitsin siihen äänentoistollisen virikkeen.

Kuten edellisistä kappaleista varmaankin arvasit, se porkkana löytyi kuin löytyikin äänikirjoista ja podcasteista.

Homman juju?

Itseä kiinnostavien sisältöjen löytäminen.

Oma ennakkoajatukseni oli, että podcastin tulee olla jotenkin huvittava tai hauska.

Ei tarvitse.

Sen tai äänikirjan tulee olla sinua kiinnostava.

Löysin ensin Sarasvuon podcastin. Tajunnanvirtaa, josta suurin osa menee minulta ohi. Silti tyylikästä, vangitsevaa, jotenkin hypnoottista.

Sarasvuo on loppunut hyvän aikaa sitten. Ajankohtaisuuksiin tarttuva Stiller on edes sinne päin.

Heikelän & Koskelon 23 minuuttia paketoi myös ajankohtaisuuksia viihteellisesti. Ja kestää sen, minkä lupaa. Vaikka lyhyemmille koiralenkeille.

Jone Nikulan ja Ridanpään Et sä noin voi sanoo on mielipiteen ilmaisua. Oo sä tota mieltä, mä oon tätä mieltä. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Tiedetrippi kertoo jännittäviä tarinoita tieteen maailmasta erinomaisilla äänimaisemilla. Ottakaa muut oppia.

Oletko kirjojen tai leffojen ystävä? Kirja vs. Leffa on oivallinen niiltä osin, kun tunnet niistä jomman kumman.

Miten demokraattisesti valitusta valtionpäämiehestä tulee diktaattori ja hirmuhallitsija. Kuuntele 12 diktaattoria.

Conan O’Brien Needs a Friend jos haluat nauraa jo sille, kun Conan lukee kaupallisia yhteistöitä. Nimekkäitä vieraita.

Äänikirjoista voin suositella Jessikka Aron ajankohtaista Putinin trollit -teosta. Miten Kreml mustamaalaa vihollisensa valeuutisilla?