Viilankantoluvan Petra pani lumipallon pyörimään postauksellaan Yhden miehen taustatiimi. Postauksen aihe oli bloggarin kotona vaikuttava kaksilahkeinen, jonka kallisarvoisella avulla blogin pitäminen on vähän helpompaa. Kommenttiboksissa selvisi, että näitä vastaavia kaksilahkeisia löytyy muidenkin bloggaajien taustatiimistä, joten suodaan heille se kunnia, jonka ansaitsevat.

Lupasin ottaa seuraavan hehkutusvuoron ja tässä tulee täysilaidallinen meidän Setää.

Setä ei oikeastaan ole taustavoima, vaan blogikumppani. Blogin puolella hän saattaa näyttää usein äänettömältä yhtiömieheltä, mutta koska koti ja keräilyharrastus ovat yhteisiä, ja keittiön herruuskin kuuluu kiistatta Sedälle, en näe järkeä pitää blogia edellä mainituista asioista ilman aviosiippaani.

Vaikka Setä on vedetty blogimaailmaan mukaan puolivahingossa, hän ei koskaan sano vastaan blogipostauksille. Setä oikolukee, osallistuu, valokuvaa ja jopa kirjoittaa tarvittaessa mukisematta – eikä ota stressiä mistään. (Tähänkin postaukseen Setä etsi kiltisti itse kuvat, jotka saisin kuvituksena julkaista). ne eivät ehkä ole parhaita kuvaamaan kirjoitustani, mutta kertovat paljon meistä.

Ollaan Sedän kanssa sillä tavalla erilaisia, että siinä missä minä innostun ja sekoan kaikesta mahdollisesta, Setä ei turhia hötkyile. Silti saan itse meuhkata mistä milloinkin ja Setä kuuntelee kiltisti niin hehkutukset kuin vuodatuksetkin. Ja kun minulla on sata rautaa tulessa, Setä hoitaa koirat, laittaa ruokaa ja kannustaa vielä siinä sivussa vaimoaan jopa niissä kaikista hulluimmissa projekteissa. Eikä Setä koskaan arvostele tai valita. Ei koskaan! Ei edes silloin, kun minä valitan oikein urakalla, tuhlaan rahaa vastuuttomasti tai olen jälleen kerran reippaasti myöhässä sovitusta ajasta.

Välillä, kun pysähdyn hetkeksi, tajuan, etten voisi elää tällaista elämää ilman Setää. Se ei olisi yksinkertaisesti mahdollista. Ainakaan en voisi tehdä mitään ”ylimääräistä”, kuten kirjoittaa blogia. En edes nykyisellä harvalla päivitystahdilla. Olemme pitäneet Sedän kanssa yhtä kymmenen vuotta ja olen hänelle paljosta kiitollinen. Erosimme kerran vuodeksi, mutta tajusimme toimivamme paremmin yhdessä. Yhteenpaluun kynnyksellä Setä sanoi minulle, että hänen elämänsä ilman minua oli oikeastaan aika paskaa. Mut, Setä hei, oikeesti: Ilman sua mun elämä ois pelkkä järkyttävä kaaos. Kiitos, kun oot olemassa.

Flikka

En halua jakaa seuraavaa hehkutusvuoroa haasteenomaisesti kenellekään, mutta jatkan haastetta kehottamalla kaikkia halukkaita postaamaan kiitosviestinsä omalle taustatiimilleen omassa blogissaan.