Pahvilaatikoiden keskellä uusi koti näyttää vielä siltä, ettei sitä kehtaa kuvina blogissa esitellä, mutta jotain halusin asunnosta jo sanoa.

Kotimme on kolmas yhteinen asuntomme.  Oikeastaan neljäs, jos Sedän viimeinen poikamiesboksi, rouhea lähiöyksiö lasketaan mukaan.

Ensimmäinen yhdessä vuokrattu asuntomme oli kaksio ja unelmien täyttymys. Hyvä pohjaratkaisu, suuret moniruutuiset ikkunat ja sauna jokinäkymällä. Asiat löysivät nopeasti paikkansa, tuli laajakaista, isompi telkkari ja punainen nahkasohva. Jostain syystä siinä kodissa ei kuitenkaan ollut hyvä olla ja lopulta päädyttiin jopa eri osoitteisiin vähäksi aikaa.

Kun elämä asettui taas uomiinsa, löydettiin lisätilaa naapurista. Yli 80 nelilön kolmioon oli helppo ostaa isompi sänky, isompi ruokapöytä ja lisää säilytystilaa levyille ja kirjoille. Vaikka mikään ei tuntunut erikoisessa pohjaratkaisussa löytävän paikkaansa, saattoi aina ostaa uuden lipaston, johon tavarapaljoutta oli helppo kätkeä.

Asunnon ongelmat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa hiertää mieltä. Oli ruma lattia ja epäkäytännöllinen WC. Keittiössä vihelsi patteri ja haisi viemäri. Oli iso tie, joka tärisytti taloa ja toi sisälle likaa. Oli parveke, jossa kukaan ei viihtynyt tupakkaa pidempää ja sauna, josta oli vuosien kuluessa tullut varasto. lopulta oli aika katsella uutta kotia. Monien käänteiden jälkeen päädyimme melko uuteen asumisoikeusasuntoon. Neliöitä on yli 30 vähemmän kuin edellisessä, mutta pohjaratkaisu on avara. 

Sängyn paikka on vähän hassu ja ruokapöytään mahtuu seitsemän sijasta neljä. Kiinteästä työpisteestä (ja työhuoneesta) piti siirtyä mobiilin ajatteluun. CD:t asuvat vähän eteisen puolella ja vaatekaappien kanssa ollaan lirissä. Muuten on kotiuduttu hyvin. Kun sohvalla istuessa katselee ikkunasta kaupungin kattojen ylle tai tuntee kylpyhuoneessa lattialämmityksen varpaidensa alla, voi todeta, että muuttaminen kannatti.

Mitä väliä, jos kirjat pitää pistää hyllyihin kahteen riviin? Mitä väliä, että parkettilattia on jo nyt naarmuilla muovimattoon tottuneiden jalkojen ja tassujen toimesta? Ne ovat pikkuasioita, kun joka kerta sisään astuessaan tuntee olevansa kotona. 

Flikka