Ladataan...
Kivenä kengässä

Olenko kokenut elämässä ikäkriisiä tai muuta vastaavaa kriisiä? En oikeastaan, mutta toki jonkinlaisia vastoinkäymisiä on elämässä ajoittain ollut, kuten varmasti kaikilla. Tautini myötä tietysti on jollain tavalla pitänyt ottaa tauti osaksi identiteettiä, mikä hieman on tuottanut harmaita hiuksia ja pistänyt pohtimaan minäkuvaa uudella tavalla. Ikäkriisiä en niinkään ole kokenut vaikka näitä harmaita hiuksiakin tosiaan kirjaimellisestikin löytyy. Naurumerkki tähän. Lapsettomuus laittoi myös hetkeksi miettimään, mutta ei sitäkään tullut vatvottua kriisiksi saakka sillä vanhemmuus ei ole ollut minulle koskaan mikään elämän päämäärä. Ulkonäköpaineet on nykyaikana kovat ja myönnän niitä kokeneeni, mutta toistaiseksi ei ole suurempaa numeroa  tästäkään syntynyt. Toisaalta, kyllä ala-asteella kiusatuksi tuleminen on jättänyt jälkensä itsetuntoon, edelleen... Olen aika tietoinen vartaloni ja ulkonäköni suhteen, mutta siihen hyvinkin tyytyväinen vikoineen kaikkineen. Vanheneminen ja lähestyvä keski-ikä ei itsessään pelota näin 36 vuotiaana ainakaan vielä, mutta tietysti hieman hirvittää ajatus siitä jos tautini pahenee ikää karttuessa, sillä tavalla ajankuluminen on saanut myös aivan uuden merkityksen. Ulkonäöllisesti ajateltuna esimerkiksi rypyt ovat mielestäni kauniita eikä vartalonkaan kuulukaan olla kaksikymppisen. Nuoruuden ihannointi on mennyt liian pitkälle ja kauneusleikkausten ja muiden "nuorennushoitojen" yleistyttyä on itsensä muokkaaminen arkipäiväistynyt. En ole kauneuskirurgiaa vastaan, mutta rajansa kaikella. Esimerkiksi imetyksen jälkeen mahdollisesti roikkuvat rinnat korjaisin itsekin jos semmoinen tilanne kohdallani olisi tai suvussani periytyvät raskaat yläluomet kohottaisin ja sellainen tilanne saattaa hyvinkin tulla vielä vastaan. Itsestäni ajattelin kyllä jatkossakin huolen pitää myös ulkonäöllisesti, mutta antaa iän näkyä arvoisellaan tavalla...

 

Ladataan...
Kivenä kengässä

Suomen parhaita puolia on ehdottomasti vuodenajat, neljä kaunista vuodenaikaa. Yleensä en ole pahastunut pimeästä kovin paljoa, mutta tänä vuonna tämä kaamos ja pimeys on mennyt ihon alle pahasti. Talvi saisi jo tulla, kunnon lumisade ja pakkanen, kiitos! Jos maassa olisi edes pieni lumikerros, olisi mielikin kirkkaampi. Nyt tekisi mieli vain nukkua talviunta ja herätä, kunnes kunnon talvi on tullut tai kunnes kevät taas koittaa ja päivä on pidempi.

Lumilautailu on laji johon olen tutustunut vasta aikuisiällä. En todellakaan ole hyvä siinä vaan mäessä mennään omalla vapaalla tyylillä huojuen. Tämä ja muut talvilajit on niitä asioita, mitä tekisi mieli päästä harrastamaan. Kerran talvessa kunnon mäkeen kaatuilemaan, luistinradalle ihmettelemään mitenkäs sitä hokkareilla jarrutettiinkaan ja sukset jalassa murtsikkaa hiihtelemään hitaasti, mutta hyvin epävarmasti. Lumen tultua aamulenkillekin olisi helpompi lähteä, kun ei tarvitse klo 8.30 miettiä onko kello oikeasti puoli yhdeksän aamulla vai 2.30 yöllä, kun on säkkipimeää ja musta maa.

Viime talvi oli siinä mielessä ihana, että oli pitkästä aikaa kunnon talvi ja paljon lunta jopa täällä Tampereellakin. Joensuussa on aina kunnon talvet, mutta Tampereella oli muutama huonompi talvi, jolloin räntää kyllä sateli, mutta kunnon kinoksista ei ollut tietoakaan. Viime talvi oli myös meidän ensimmäinen nykyisessä puukerrostalossa, missä lämmitellään huoneistoja sähkölämmityksen ohella puilla. Olihan siinä pieni opettelu, kuinka paljon tarvitsee takkaa lämmitellä ja mikä on puukuutioiden kokonaismäärä talvea kohden. Mukavaa hommaa tuo takan poltto, mutta kyllä sitä jo 30 asteen pakkasella sai lämmitelläkin jos ei halunnut suuren suurta sähkölaskua maksaa... Ottaisin nyt mielellään vastaan puusavotat ja takan lämmitysmaratoonit... Pidetään talvet talvina ja kesät kesinä!

Ladataan...
Kivenä kengässä

Olen miettinyt tässä lähiaikoina nautintoja ja asioita mistä saa aikaiseksi tyydytyksen tunteen, niin ruuan, juoman, liikunnan kuin vaikkapa ostelun ja muun kulutuksen suhteen. Mikä tuottaa oikeasti nautintoa, mistä saa hetkellisen hyvänolon tunteen ja mistä kuitenkin potee huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä jälkeenpäin? Mitä itselleen suo nautintona ja mitkä asiat ovat kielletteyjä hedelmiä?

Helppona esimerkkinä vaikka tupakointi, joka oli aiemmin nautinto, mutta yhtäaikaa podin huonoa omaatuntoa siitä, pitäisi lopettaa ja niin edelleen... Nykyisin kun en enää polta eikä oikeasti tupakkaa tee mielikään, niin silti siinä on joskus pienen pieni kielletyn hedelmän haiku silloin kun olut tai viinilasi kädessä. Paria yksittäistä savua lukuunottamatta olen kyllä pysyttäytynyt kaukana tuosta hedelmästä, sillä siinä on myös mädän hedelmän haiku ihan yhtälailla. Liikunta on ehdottomasti nautinto, kun suorituksen on saanut tehtyä tai kun esimerkiksi juoksu kulkee, silloin sitä pitää puhtaana nautintona, mutta se ei kuitenkaan sitä jokainen kerta ole eikä liikuntasuoritusta aina lähde innoissaan tekemään, odottaen jonkinlaista euforiaa. Ruoka, niin hyvässä kuin pahassa nautintoaine ja kielletty hedelmä. Hyvä ruoka tuottaa aina mielihyvää, mutta mikäli suuhun laitettava asia ei ole siitä terveellisimmästä päästä, tästäkin podetaan huonoa omaatuntoa. Herkuttelulle asetetut rajat ja niiden rajoissa pysyminen, silloin pysytään puhtaasti nautinnon puolella. Pidän oluesta ja viinistä, mutta en niitä juuri koskaan kotona nauti. Nyt puhutaan nautintoaineesta, mihin liittyy sosiaalinen tilanne, after workit ja illanvietot ystäväporukassa, mihin kuuluu lasilliset tai toisetkin ovat minulle tärkeitä enkä pode huonoa omaatuntoa siitä jos vain määrät eivät ihan lähde käsistä tai rahaa kulu liikaa ravintoloihin. Tässä kohtaa päästään sujuvasti rahaan. Moneen nautintoasiaan kuluu rahaa. Raha on aihe mistä saan joskus jopa ahdistukohtauksia. Alalla jossa palkat eivät päätä huimaa, on rahatilanne aina todella tiukoilla, varsinkin kun haluaa tehdä muutakin kuin vain istua kotisohvalla katsomassa Netflixiä. Matkustelu on halventunut huomattavasti kymmenen vuoden aikana ja sitä toki tekisi enemmänkin jos raha -ja työkuviot antaisivat periksi. Matkat ovat nautinto, ehdottomasti. Ainoastaan ympäristöasioissa matkanteko lentämällä tuottaa huonoa omaatuntoa, en rahallisesti pode tästä niinkään pistoa sydämessä. Säästäminen ei todellakaan kuulu tapoihini eikä oikeastaan ole mistä säästääkään... Myönnän myös olevani ajoittain melko huoleton rahankäyttäjä, jonka seuraukset tulevat laskuina kyllä perästä. Esimerkkinä tästä veronpalautukset, jotka tulivat eilen tilille ja niitä ennätysmäärän itselleni tänä vuonna sainkin. Olin kuitenkin ehtinyt jo käyttämään rahat reippaasti etukäteen eli nyt rahojen tultua, ne kävivät kyllä hetken tililläni, kunnes laitoin luottokorttilaskun ja velkani maksuun.

Listaahan voisi jatkaa loputtomiin ja mennä paljon paljon syvempiinkin aiheisiin, mitkä tuottavat mielihyvää -sekä pahaa, mutta pointti tuli ehkä selväksi. Mieli on erikoinen siinä että hyvää tuottavassa asiassa voidaan lipsahtaa hyvinkin herkkään mielipahaa aiheuttavalle puolelle, kun ei pysytä kohtuudessa tai tehdään asioita, joista saattaa aiheutua jotain ikävää nautinnon ohella tai sen jälkeen.

Pages