Mulla on jo kaksikin eri tekstiä työn alla, mutta jostain syystä en saa niitä nyt kirjoitettua loppuun. Ensin ajattelin avata teille hieman helvettiä nimeltään vauvan refluksi, mutta oikoluettuani tekstin noin tuhat kertaa, tulin siihen tulokseen, että sitä ei yksinkertaisesti voi julkaista sellaisenaan. Olen itkenyt ja huutanut (lue: riehunut) useita kertoja lääkärin ja neuvolan terkkarin vastaanotolla asiaan liittyen, enkä näköjään kykene edelleenkään puhumaan tai kirjoittamaan aiheesta neutraalisti, vaan tunteet nousevat samantien pintaan. No, se teksti tulee, kun on tullakseen. Toinen tulossa oleva teksti kertoo pikkuvauva-arjesta ilman tukiverkostoa kaikkine äidin välilevytyrineen ja vauvan nukkumattomuuksineen (eli reflukseineen).

Päätin nyt kuitenkin jatkaa vielä vähän kevyemmällä aiheella, ja vastaan teidän sunnuntai-päivänne iloksi kahteenkymmeneen kysymykseen. Olisin halunnut insinöörin vastaamaan eräisiin toisiin kysymyksiin, mutta jostain kumman syystä hänelle tuli juuri nyt, näin parin vuoden jälkeen, pakottava tarve lähteä treenaamaan. 😀 Mutta uskokaa tai älkää, hän vastaa niihin vielä joku päivä.

Nauttikaa!

20 Random kysymystä -haaste

Unohtumattomin naamiaisasusi? 
Jaa-a. Olenkohan mä ikinä edes ollut naamiaisissa? Tulee vaan mieleen rakkaan ystäväni Minnan pitämät prinsessajuhlat ja tietysti lukion penkkarit. Penkkareissa olin Marilyn Monroe. Se oli hyvä valinta keskellä Suomen kylmintä talvea. Mutta hauskaa oli! Ai miksi Marilyn? No, mä oon pikkutytöstä asti fanittanut Marilynia, enkä keksinyt muutakaan. Haittaakse?

Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Varmasti Instagram. Välillä en saa edes feediä päivitettyä, kun teen sitä liian tiuhaan.

Vuodenaika, josta pidät eniten? 
No talvella sanoisin että kesä, mutta kesällä taas että talvi. Joten vastaan syksy.

Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
No jos joku tarjoais mulle, rantalomien inhoajalle, just nyt mahdollisuuden mennä viikoksi yksin rannalle aurinkovarjon alle makoilemaan Mojito kädessä, niin YV, AV, kysyn mieheltä. Ei sillä, että elämä tuollaisen ikiliikkujavaaperon kanssa olisi jotenkin raskasta… Tai että tämä koronan takia insinöörin kanssa 24/7 yhdessäolo olisi jotenkin syvältä, vaan siis ihan muuten vaan.

Mitä osaat pelata todella taitavasti?
No aivan ehdottomasti Salatut Elämät -lautapeliä ja stressiä! Ja skipboa. Mutta hävitä mä en osaa. Tietäjät tietää. 😀

Millaisesta juustosta pidän?
Oiiii mä rakastan juustoja. Ei nyt just tuu mieleen yhtään juustoa joista en pitäisi. Ehdoton lemppari on kuitenkin cheddar. Sitä voisin vetää vaikka kilokaupalla.

Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?

Kesämökki mun on pakko saada. Ihan pakko. En mä tiedä mitä mä siellä teen, ku en jaksa kuitenkaan vaan olla, mutta ehkä siitä tulee työleiri insinöörille.

Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Yhdessä kaupungissa, ja kahdessa kunnassa.

Mitä kieltä toivoisit osaavasi puhua? 
Nyt on kyllä paha. En oikeesti tiedä. Ruotsia tarviin työssäni, joten sitä ois kiva osata puhua täydellisesti. Sanotaan se.

Mitä et siedä? 
Sotkua, valehtelua ja lupausten pettämistä. Ja mässyttämistä ruokapöydässä! Jumalaare se ottaa hermoon.

Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen? 
Tällä hetkellä käyttäisin sen varmasti vaan löhöämiseen. (Eli siivoaisin marttyyrina keittiötä, kun ei täällä kukaan muu tee mitään!)

Suosikkirutiinisi? 
Musta on äitiyden myötä kuoritunut aamuihminen. Jep, en ois ikinä uskonut. Mutta rakastan ehdottomasti meidän aamurutiineja.

Mistä tulet ylivilkkaaksi?

Kun innostun. Se on oikeesti aika noloa. En pysty keskittymään, poukkoilen asiasta ja paikasta toiseen, enkä kykene mihinkään järjelliseen toimintaan. Siis sen enempää kuin normaalistikaan.

Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?
Valitsen kyllä aina viestin mieluummin. Tykkään kyllä puhua puhelimessa, mutta tosi harvoin soitan kenellekään. Äiti säikähtää joka kerta kun soitan hänelle, että jotain on sattunut. Kertoo ehkä jotain.

Arvokkain aarteesi?
Saako sanoa Sulo? Jos ei saa, niin sitten sanon mun papan tekemän kaappikellon.

Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe? 
No nyt en muista. Varmaan töissä puhunut puutaheinää ennen äitiyslomaa.

Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Liikunta. Ihan ehdottomasti. Joinain päivinä kunnon rääkki, ja toisina taas rauhallinen kävely metsässä. Ja viinipullon lipittäminen.

Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?
Batman!  Tarviiko perustella?

Minne haluaisit matkustaa?

Jenkkeihin. Haluaisin viettää siellä pidemmän ajan, ja reissata ympäri maata. Mihinkään muualle mun ei tarttekaan päästä.
 
Missä tapasit puolisosi?
Ekan kerran yhteisen kaveriporukan myötä leffateatterin aulassa. Mutta oltiin siis monta vuotta kavereita ennen kuin alettiin seurustelemaan. Insinööri kertoi jälkikäteen, että vaati useamman vuoden mietintää, että uskaltaako tällaisen kaa lähteä virittelemään parisuhdetta.

Sillai kai. Tärkeitä tietoja meikäläisestä. Seuraavaks tulee sitten sitä diipimpää materiaalia. Be ready.

Kuullaan!

<3: Mia

Moi sä! Just sä.

Kiva, kun eksyit miamoin matkaan. Nyt sä varmasti jo palat halusta tietää, että kuka tätä blogia oikein kirjoittaa. No, minäpä kerron.

Mä oon Mia, moi. Heh heh. 26-vuotias äiti, vaimo ja nainen. Kirjoitin ensin, että 25-vuotias, koska mulla oli synttärit just viime perjantaina, ja eikö kaikki  hauskat  ihmiset  lopeta laskemisen aina siihen 25:een? Koulutukseltani olen terveydenhoitaja, mutta identiteetiltäni sairaanhoitaja isolla ässällä. Työskentelen nuorisopsykiatrian osastolla,  ja voi pojat se on mun juttu. Olen myös vaimo. Insinöörin vaimo. Kaikki insinöörien tyttö- tai poikaystävät, vaimot tai aviomiehet tietää tän jutun. Insinöörin vaimo. Ei tartte avata varmaan enempää. Saman hepun kanssa oon heilastellut jo melkein 10 vuotta. Ihan hyvän siivun siis tästä pienestä elämästäni. Ennen kaikkea olen kuitenkin pienen, maailman ihanimman, melkein 1-vuotiaan Sulo-pojan äiti.

Millainen tyyppi on miamoi?

Inhoan hiusten pesemistä ja keittiön siivoamista. Pyykkiä voisin pestä vaikka koko ajan mun Bosch-ystävän kanssa. Nimeän kodinkoneita. Toi edellä mainittu Bosch on  nimeltään Unto ja kuivausrumpu Taisto. Robotti-imuria kutsumme koko perheen kesken Aulikseksi. Älä kysy miks ne kaikki on miehiä… Pelkään kuollakseni käärmeitä. Ihan oikeasti tarkoitan, että kuollakseni. Alan itkemään, jos somea selaillessani mun näytölle hyppää käärme. Mun varpaat on tosi oudot ja nukun aina mun iskän firman t-paita päällä.

Päätin kysyä tähän osioon vähän apuja mun elämäni ihmisiltä. Olkaa hyvät, tällainen on Mia:

Mun ystävät kuvaili mua rohkeaksi, rehelliseksi ja sisukkaaksi. Jostain syystä myös temperamenttiseksi ja itsepäiseksi. Wondering why. Leijonaemoksi, joka huolehtii aina muista, sekä aidoksi, välittäväksi, sydämelliseksi ja hulvattomaksi. Voi rakkaat. <3 Jätin tarkoituksella ne ”rehelliset” vastaukset pois, ja elän näillä kehuilla erityisen pitkään.

Mun aviomies kuvaili mua kauniiksi (totta kai, sen on pakko). Insinööri ei pitänyt sanasta ”kontrollifriikki”, vaikka mulla kuulemma pitääkin olla aina kaikki narut käsissäni. Viimeiseksi, ennen kuin hän pyyhälsi takaisin kotitoimistoonsa koodaamaan, hän totesi että huolehdin aina (vähän liikaakin) läheisistäni. Ja hetken päästä hänen työhuoneestaan kuului hieman matalammalla äänellä, että kiroilen kuulemma liikaa.

Itse kuvailisin itseäni juurikin kontrollifriikiksi, kaikesta mahdollisesta stressaavaksi, jolla on todella huono (eli hyvä) huumorintaju. Mulla on kova ääni ja omasta mielestäni tosi hyvät jutut. Jos ette oo koskaan kuullut kun kerron vitsiä, niin ootte missanneet erittäin paljon. Rakastan mun lähimmäisiä to the moon and back, ja olen valmis tekemään heidän eteensä mitä vain. Ruoskin itseäni melkoisesti, mutta opettelen koko ajan armollisuutta itseäni kohtaan. En erityisesti pidä matkustelemisesta, mutta Yhdysvaltoihin mun on pakko jossain vaiheessa elämää päästä.

Miksi mä aloin kirjoittamaan tätä blogia?

No ensinnäkin siitä syystä, että mulla on liikaa sanottavaa lähes kaikesta. Harvoin löytyy aihetta, johon mulla ei oo mitään kommenttia. Sori siitä. Tykkään jakaa ajatuksia, ottaa kantaa ja keskustella eri aiheista. Totta kai tällä hetkellä lähimpänä sydäntä on perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvät aiheet oman elämäntilanteen vuoksi. Kirjoittaminen on mulle myös henkireikä, ja kevennän sen avulla omaa mieltäni ja sisäistä ahdistustani liittyen milloin mihinkin hukkaan joutuneeseen sukan pariin tai rehottaviin kulmakarvoihin. Kirjoitan yleensä huumorilla höystettynä, koska mitäpä olisi elämä ilman huumoria ja naurua. Aion kirjoittaa kuitenkin myös kipeämmistä aiheista, koska sitähän se elämä on, varjoa ja valoa, sopivassa (ja ikävä kyllä joskus myös epäsopivassa) suhteessa.

Mitä miamoin blogissa tullaan näkemään?

Täällä tullaan näkemään erittäin sekalainen seurakunta erilaisia aiheita vanhemmuudesta ja perhe-elämästä aina Timanttituijien istutukseen.

Kiva, kun tulit mukaan. Toivottavasti pysyt myös kyydissä.

Kuullaan!

<3: Mia