Nainen miamoi-blogin takana
Moi sä! Just sä.
Kiva, kun eksyit miamoin matkaan. Nyt sä varmasti jo palat halusta tietää, että kuka tätä blogia oikein kirjoittaa. No, minäpä kerron.
Mä oon Mia, moi. Heh heh. 26-vuotias äiti, vaimo ja nainen. Kirjoitin ensin, että 25-vuotias, koska mulla oli synttärit just viime perjantaina, ja eikö kaikki hauskat ihmiset lopeta laskemisen aina siihen 25:een? Koulutukseltani olen terveydenhoitaja, mutta identiteetiltäni sairaanhoitaja isolla ässällä. Työskentelen nuorisopsykiatrian osastolla, ja voi pojat se on mun juttu. Olen myös vaimo. Insinöörin vaimo. Kaikki insinöörien tyttö- tai poikaystävät, vaimot tai aviomiehet tietää tän jutun. Insinöörin vaimo. Ei tartte avata varmaan enempää. Saman hepun kanssa oon heilastellut jo melkein 10 vuotta. Ihan hyvän siivun siis tästä pienestä elämästäni. Ennen kaikkea olen kuitenkin pienen, maailman ihanimman, melkein 1-vuotiaan Sulo-pojan äiti.
Millainen tyyppi on miamoi?
Inhoan hiusten pesemistä ja keittiön siivoamista. Pyykkiä voisin pestä vaikka koko ajan mun Bosch-ystävän kanssa. Nimeän kodinkoneita. Toi edellä mainittu Bosch on nimeltään Unto ja kuivausrumpu Taisto. Robotti-imuria kutsumme koko perheen kesken Aulikseksi. Älä kysy miks ne kaikki on miehiä… Pelkään kuollakseni käärmeitä. Ihan oikeasti tarkoitan, että kuollakseni. Alan itkemään, jos somea selaillessani mun näytölle hyppää käärme. Mun varpaat on tosi oudot ja nukun aina mun iskän firman t-paita päällä.
Päätin kysyä tähän osioon vähän apuja mun elämäni ihmisiltä. Olkaa hyvät, tällainen on Mia:
Mun ystävät kuvaili mua rohkeaksi, rehelliseksi ja sisukkaaksi. Jostain syystä myös temperamenttiseksi ja itsepäiseksi. Wondering why. Leijonaemoksi, joka huolehtii aina muista, sekä aidoksi, välittäväksi, sydämelliseksi ja hulvattomaksi. Voi rakkaat. <3 Jätin tarkoituksella ne ”rehelliset” vastaukset pois, ja elän näillä kehuilla erityisen pitkään.
Mun aviomies kuvaili mua kauniiksi (totta kai, sen on pakko). Insinööri ei pitänyt sanasta ”kontrollifriikki”, vaikka mulla kuulemma pitääkin olla aina kaikki narut käsissäni. Viimeiseksi, ennen kuin hän pyyhälsi takaisin kotitoimistoonsa koodaamaan, hän totesi että huolehdin aina (vähän liikaakin) läheisistäni. Ja hetken päästä hänen työhuoneestaan kuului hieman matalammalla äänellä, että kiroilen kuulemma liikaa.
Itse kuvailisin itseäni juurikin kontrollifriikiksi, kaikesta mahdollisesta stressaavaksi, jolla on todella huono (eli hyvä) huumorintaju. Mulla on kova ääni ja omasta mielestäni tosi hyvät jutut. Jos ette oo koskaan kuullut kun kerron vitsiä, niin ootte missanneet erittäin paljon. Rakastan mun lähimmäisiä to the moon and back, ja olen valmis tekemään heidän eteensä mitä vain. Ruoskin itseäni melkoisesti, mutta opettelen koko ajan armollisuutta itseäni kohtaan. En erityisesti pidä matkustelemisesta, mutta Yhdysvaltoihin mun on pakko jossain vaiheessa elämää päästä.
Miksi mä aloin kirjoittamaan tätä blogia?
No ensinnäkin siitä syystä, että mulla on liikaa sanottavaa lähes kaikesta. Harvoin löytyy aihetta, johon mulla ei oo mitään kommenttia. Sori siitä. Tykkään jakaa ajatuksia, ottaa kantaa ja keskustella eri aiheista. Totta kai tällä hetkellä lähimpänä sydäntä on perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvät aiheet oman elämäntilanteen vuoksi. Kirjoittaminen on mulle myös henkireikä, ja kevennän sen avulla omaa mieltäni ja sisäistä ahdistustani liittyen milloin mihinkin hukkaan joutuneeseen sukan pariin tai rehottaviin kulmakarvoihin. Kirjoitan yleensä huumorilla höystettynä, koska mitäpä olisi elämä ilman huumoria ja naurua. Aion kirjoittaa kuitenkin myös kipeämmistä aiheista, koska sitähän se elämä on, varjoa ja valoa, sopivassa (ja ikävä kyllä joskus myös epäsopivassa) suhteessa.
Mitä miamoin blogissa tullaan näkemään?
Täällä tullaan näkemään erittäin sekalainen seurakunta erilaisia aiheita vanhemmuudesta ja perhe-elämästä aina Timanttituijien istutukseen.
Kiva, kun tulit mukaan. Toivottavasti pysyt myös kyydissä.
Kuullaan!
<3: Mia