Aistit ja assosiaatiot

Oon viime aikoina pistäny merkille kuinka joihinkin aisteihin ”varastoituu” muistoja toisia aisteja paremmin. Mulla tällasia varastoaisteja on kuulo- ja hajuaistit. Esimerkiksi aina kun jossain tilanteessa tuoksuttelen Herbinan Camomilla deodoranttia/vastaavaa kamomillan tuoksua, hymy nousee kasvoilleni. Heti ei mieleeni nouse mitään tiettyä tilannetta, mutta pikkuhiljaa yhdistän tuoksun muutaman vuoden takaiseen etelän matkaan. En ole oikeastaan nähnyt tuota deodoranttia kaupan hyllyissä sen jälkeen ennen tätä kesää. En tiedä haluanko ostaa sitä nytkään, koska iloiset muistot palaavat niin selvästi mieleeni, kun tuohon tuoksuun jossain sattumalta törmään. En halua toisten muistojen tulevan kuokkimaan mun ja Camomillan suhteeseen.

Toinen ehkä muillekin tuttu on aurinkorasvan tuoksu. Oi sitä mieleen tulvivaa kesäfiilsitä kun ensimmäisiä kertoja levittää keväällä aurinkorasvaa. En tiedä riippuuko se sitten henkilöstä että mikä aisti on ”muistoaisti”, mutta itselleni ainakin (etenkin ne iloiset) muistot palaavat elävimpinä juuri tuoksujen kautta.

Ääniä assosioin taas tosi helpolla negatiivisempiin asioihin. Esimerkiksi taustamusiikkina kuuluva, jostain tutunkuuloinen kappale saattaa yhtäkkiä alkaa ärsyttää ihan älyttömästi ilman mitään ilmeistä syytä. Kohta tajuan, että kyseinen kappale oli joskus minulla puhelimessa herätysäänenä. Ei ikinä pidä tehdä ”laitanpa nyt tämän lempparikappaleen herätysääneksi, sen tahtiin on varmasti mukava herätä”-virhettä. Voin kertoa, että se ei oo mukavaa kovin kauaa… Joskus samaiseen ärsytysreaktioon liittyy muistot jumppatunnista, jolla sama kappale soi aina tietyn tylsän/vaikean/rasittavan liikesarjan aikana. Näitä assosiaatioita on ihan mahdotonta irrottaa kappaleista, koska ärsytysreaktio syntyy ennen kuin ymmärrän mistä on kyse.

Huomaan nykyään joutuvani näihin tilanteisiin yllättävänkin usein.. Mä en voi olla ainoo tän jutun kanssa, enhän?

Kuvat: weheartit.com

-Kaisa