Onpa harvinaisen kamalaa olla takaisin Suomessa. Tais kostautua se vesilätäköissä kahlailu heti etelän lämmön jälkeen, kun nyt nostattaa kuumetta. Vahvimmilla on kylläkin teoria siitä että tämä on vaan allerginen reaktio Suomen ilmastoa ja tulevaa syksyä kohtaan. Jospa pieni Turkki muistelu parantais oloa (not! lähinnä varmaan päinvastoin). No mut tässä muutamia vinkkejä.

Viikko oli kyllä ihan liian lyhyt aika reissuun, nähtävää oli niin paljon ja tekemistä ois löytyny vaikka kolmelle viikolle. Taidettiin keretä vaan yhtenä päivänä silleen kunnolla rannalle. Kulttuuriin totuminen vei myös melkein koko viikon ja tinkimisen logiikan oppi vasta viimeisinä päivinä.

Turkkilaiset on tosi ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Suurin osa puhuu hyvää englantia ja turistikohteissa varsinkin basaarimyyjät ymmärtää ja puhuu vähän suomeakin. Varsinkin hotellin respasta löyty tosi kivoja tyyppejä, jotka kovasti yritti esim. opettaa meille turkkia. Ainoo minkä kanssa sai olla tarkkana oli laskutus. Ravintolan laskuun saattoi aina eksyä ylimääränen vesipullo tai vastaavaa. Ei meitä ihan noin vaan huijata, vaikka ei aina sitten jaksettukaan alkaa pitempään taistelemaan jostain liirasta tai parista. Sittenpähän äänestettiin jaloillamme ja ei jätetty vahingossakaan tippiä.

Siitä mä olin kans tosi yllättynyt että miten siistiä ja kaunista Alanyassa oli. Kaikki puutarha-alueetkin loisti kuivuudesta huolimatta, enkä muista nähneeni yhtään epäsiistiä kadunvartta.

Satuttiin matkalle turkkilaisten kannalta vähän ikävään aikaan, sillä heillä on menossa ramadan -kuukausi. Eli periaatteessa muslimien pitäisi paastota auringon noususta laskuun. Tietysti läheskään kaikille tämä ei ole mahdollista näin kuumimpaan aikaan vuodesta, koska jopa veden juominen on kiellettyä.

Kuvat: täältä ja täältä

-Kaisa