Vieläkin elossa

Huuhhuijaa, nyt on selvitty taas elävänä Provinssirockista. Paljon oli porukkaa ja hauskaa oli. Palasin väsyneenä ja joka paikkaa särki sekä kasvot olivat ottaneet hieman väriä, lue hieman palaneet. Vaikka oli mukavaa niin sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä ei tunnelmat ollu enää niin hyvät, kun todettiin puoli kahden aikaan yöllä, rautatieasemalle saapuessamme, että juna on tunnin myöhässä. Loppuen lopuksi olimme Tampereella puoli kuusi maanantaiaamuna, melkein 24h valvoneena ja yli 12h syömättä oikeaa ruokaa (karkkia ei lasketa :D).

Kuva: Provinssirockin uutiskirjeestä

Itse olin Provinssirockissa talkootöissä, kuten jo kolmena aikaisempana vuotenakin. Anniskelualue, jossa olin töissä, oli tupaten täynnä suurimman osan aikaa ja kyllä kävi selväksi hitaammallekin kaverille, että tapahtuma oli suurimmaksi osaksi on loppuunmyyty. Omasta mielestäni talkootyö on hyvä tapa päästä festareille, vakka rahaa ei olisi paljon. Tänäkin vuonna talkootyöläisenä Provinssissa sai majoituksen (jos tulee yli 30km päästä), ruuan, työntekijäpaidan, pääsyn loppubileisiin sekä juomalippuja ja tietysti pääsyn festarialueelle, ja tämä siis työtä vastaan, ei paha, varsinkaan opiskelijan näkövinkkelistä. Jos festarit kiinnostavat, mutta rahaa ei olisi, suosittelen lämpimästi talkootyötä, mutta muistakaa että siihen pitää suhtautua tietyllä tavalla, eli ei saa valittaa turhasta. Voihan sieltä talkootöistä myös tarttua mukaan muutama uusi tuttavuuskin, hyvän mielen lisäksi.

Pakko on vielä osoittaa osanotot niille jotka ostivat lipun sunnuntaille vain nähdäkseen System of a downin, koska porukkaa oli niin paljon, että itsekään en bändin esiintymistä varsinaisesti nähnyt, mutta kuulin ja se sai riittää, vaikka olisin mielelläni keikan katsonutkin.

-Katri