Mieheni siskontyttö pääsi ripiltä 14.päivä ja tietenkin tein lahjat ja kortin omin pikku kätösin.

Oli selvää, että teen pöllöpehmon ja jotain sen kaveriksi. Pöllön väreiksi päätin lankakorista ottaa kiiltävän harmaata (Red heart soft-lankaa) ja vanhasta työstä jäänyttä vaaleanpunaista. Tiesin ettei harmaa riitäisi työhön, mutta tiesin myös että kyseistä lankaa myydään yhä joten uskalsin valita sen. Vaaleanpunaisen aatelin riitävän kukkaosiin helposti.

Työ eteni mukavasti joka ilta. Sai tehtyä valmiita paloja ja tapani mukaan tein eka paloja jonkin verran ennenkuin aloin yhditelemään isoksi työksi.

Yhdistin paloja totutusti neulalla ja langalla.

Työ eteni hyvin kunnes hups..

Vaaleanpunainen lanka loppui kesken!! Kuvassa näkyvä nöttönen on kaikki mitä langasta jäi jäljelle ja pöllöstä uupui yhä paloja!

Aloin metsästämään nöttönen taskussani kyseistä lankaa kissojen ja koirien kanssa. Etsein niin kaupoista kuin kyselin netistä mitä erilaisimista ryhmistä löytyisikö keltään kyseistä väriä. Ikäväkseni sain huomata ettei kyseistä lankaa tai edes tarpeeksi saman sävyistä löytynyt joten täytyi alkaa miettimään, mikä toinen väri olisi hyvä vaaleanpunaisen rinnalla.

Pyörein taas uudestaan kaupoissa, kyselin mielipiteitä kun en itse osannut oikein päättää. Loputomalta tuntuvaa soutamista mentiin siis pitkän ajan. Lopulta yksi päivä kaadoin kaikki lankavarastoni pitkin olohuoneen lattiaa ja pyörittelin lankakeriä käsissä kunnes yksi osui silmiini! Ihanan punanen! Yhtä paksu kuin vaaleanpunanen, yhtä kiiltävää mutta selvästi eriväristä lankaa! Tiesin heti, miten laitan uutta väriä pöllöön, joten tein tarvittavat palat toisella värillä ja toivoin parasta.

Toki uusi väri vaati sen, että puran ison osan, oikeestaan koko nykyisen pöllön alkutekijöikseen ja aloitan kokoamiseen alusta.

Olihan se sen väärtikin onneksi. Nyt uuden värin kanssa sain palat riitämään ja sain kuin sainkin pöllön valmiiksi! Viimeinen vaaleanpunainen nöttönen päätyi vielä pöllön nokaksi, joten sitä ei kirjaimellisesti jäänyt lainkaan! Lukuunottamatta roskiin menneitä pätkijä..

Ja kyllä, tälläkertaa tein nukkuvan neidin selvästikin. Pöllöhän tuli tytölle, joten aatelin olevan vielä astetta söpömpi näky näin. Pitkään mietein myös kukan liitämistä pöllöön, mutta totesin loppuenlopuksi että ei. Pöllö oli hyvä näin!

Pöllön lankahäslingin oli tuhrannut paljon kallisarvoista tekoaikaa, sekä työ oli seissyt koko kyseisen ajan. Vasta kun pöllö oli valmis, sain idean tehdä kaveriksi kaulakorun.

Menin ensimäiseksi Pintrestin ihmeeliseen maailmaan josta löytyikin mieleinen ohje. Muokasin vain ohjetta mieluisemmaksi. Tiesin että alkuperäinen ohje (linkki) on liian iso rippilapsosen makuun, joten virkasin vain 6 kerrosta joista kahta viimeistä muokasin. Lisäsin hieman trasseja ja helmiä kätköistä sekä rikoutuneesta kaulakorusta otin ketjun koruun.

Koru oli ensin pingotettuna pahvilla jossa vain kastelin sen (suihkepullolla). En ollut varma riitäisikö pelkä vesi joten aatelin ensin mennä sillä. Aamulla huomasin ettei se riitänyt joten laitoin vesi-erikeeperi kerroksen koruun ja annoin kuivua. Vasta sen kuivutta lisäsin ensin helmet ja koruosat. Viimeisinpänä liimasin trassit kiinni.

Trassien liimauksessa käytin mieheni pienoismallipuristimia jotka ovat löytyneet jostain ihan ihme liikeestä ihan sattumalta. Laitoin vielä myös korun päähän koruosakohtana lisää limaa, jottei lanka vaan lähde karkuun. Yhteensä koru kuivui siis huimat kolme yötä. Ensin vedestä, sitten vesi-erikeeperistä ja sitten erikeeperistä sekä vesi-erikeeperi sekoituksesta.

Huomasin vasta paketoimisen jälkeen, etten ottanut kortista yhtään kuvaa. Virkasin kortiin ristin, joka oli aivan ihana mielestäni! Ainoa vaan, ettei aikani riitänyt sen kunnoliseen liimaukseen, joten ristiin jäi hieman paperia kiinni eikä kortista tullut yhtä nättiä kuin toivoin. Ehkä joskus sana käytettyä tätä vielä uudestana ja tehtyä kunnollisen kortin. Alpuperäinen ohje ristiin oli kirjamerkki-mallia mutta jätin vaan osan virkaamatta jotta siitä saa hyvän kortin. Aluperäinen ohje on Ilosofiaa-blogista, josta löytyy myös videolinki.

Paketointi ei ole ominta alaani, varsinkin sellofaani on uutta minulle. Pöllö oli vasta toinen sellofaanipaketointini joka varmasti näkyykin kuvasta. Piti hieman teipailla sivusta ja laittaa oikein runsaasti nauhaa jotta edes hiukan näytäisi nätiltä. Ihmeen hyvä siitä kuitenkin tuli!
Lopuksi vain kaikki matkaan mukaan ja juhlimaan neitosen ripiltä pääsyä!