Olen aina haaveillut ja katsellut kateudella ihmisten kauniita kirjoneulekuvioita, niin lapasia kuin sukkiakin. ja niihin liittyy myös syvälisempi tarina

Olen kutonut loppuenlopuksi vasta vähän aikaan. Kudoin ensimäiset villasukkani peruskoulussa joskus 5-6 luokalla. Muistan vielä kun niitä tein. En ollut siihen aikaan mikään kärsivällisyyden perikuva vaan halusin saada vaan nopeasti valmista.

Sukista tuli vaalean siniset ja varressa oli muistaakseni punaisia raitoja. Sukat olivat täynnä reikiä siitä, kun oli silmukka tippunut kerrosten välillä ja opettaja yrittänyt paikailla silmukkaa, ettei silmukka tippuisi enempää. Neulos oli hyvin löysää, juurikin senikäisen laiskaa ja nopeesti valmistuvaa neulosta. Sain kuitenkin sukat valmiiksi ja annoin ne ylpeydellä äidilleni jonkamielestä ne oli ihanne sukat. Tarpeeksi löysät kotioloissa mutta varmasti lämmittävät tarpeeksi.

En kuitenkana tuolloin vielä välittänyt juurikaan kutomisen riemuista joten se jäi kun koulussa siirrytiin enemän kankaiden puoleen kuin kutimien.

Ammattikoulussa saatiin vapaaehtoinen viikon kurssi valita, ja kuinkas ollakaan, kursitarjonassa oli silloin ensimäistä kertaa villasukkien peruskurssi! Enempää mietimättä ilmotauduin kursille muutaman luokalaiseni kanssa. Kurssia piti silloinen artesaaniopiskelija Tari, osana omaa opiskeluaan. Kurssin tavoite oli kutoa sukat! Muistan innolla valineeni tummanpunaisen langan ja sukkapuikot kaupasta. Alku aina hankala, enhän edes osannut luoda enään silmukoita! vaikeuksien kautta kuitenkin voittoon ja aloin vihdoin kutoa sukkiani! Yhä kärsimättömänä ja tylsistyneenä yhteen ja samaan värin kutomiseen aatelin alkaa tekemään kuviota jota mummuni kutoi usein sukkiin vielä silloin.

ulkomuistista tehty kuvio.

Noh, sain sukat valmiiksi viikossa. Sukat olivat eripariset ja niin pienet, ettei ne mahtunut kenellekään tutullenikaan jalkaan! Siitä lähtien vältin kirjoneulekuviota peläten samaa reaktiota, että sukista tulisi liian pienet.

Kauan haaveilin ja katselin siis kateudesta vihreänä, ja sitten päätin kokeilla!

Löysin Novitan talvi 2012- lehdestä aivan ihanan kirjoneulekuvion sukkiin!

Ohjeen sukat olivat hyvin kunnianhimoiset ensimäiseksi yrityksekseni sitten elämäni toisten sukkien jäljiltä. Lähdin työhön kuitenkin epäröimättä! Vaikeammaksi tein kuitenkin kun vaihdoin ohjeen värejä, kyseisiä värejä kun ei ollut valmiina laatikossa odotelemassa.

Aloitin sukat ohjeen mukaan luomalla 64silmukkaa, 16 silmukkaa per puikko novitan 7veljeksellä.

Ensimäisen sukan varren tekemiseen meni ikuisuudelta tuntuva aika! Varsinkin kun olin aatellut tehdä sukat joululahjaksi äidilleni eikä aikaa ollut liiaksi. Hitaasti mutta varmasti sukka alkoi valmistua. Otin ja opettelin ohjeessa olevan kantapäänkin, tein siis elämäni ensimäisen erilaisen kantapään!

Vihdoin ensimäinen sukka oli valmis!

Nyt piti aloittaa hetimiten pari sukalle. Ekaan sukaan meni reilu viikko, pari sukalle syntyi jo nopeammin! Nyt liikutin lankaa työn takana erilai joka oli huomattavasti nopeampi tapa kuin aina joka silmukan jälkeen asetella lanka takaa hyvin. Pari syntyi alle viikossa.

Ainoa vaan joka iski sitten valmiina sukkien kanssa. Sukat olivat selvästi erikokoa, varsinkin kantapäissä oli selvä ero! Ensimäinen sukka oli selvästi toista tiukempi ja hanakampi kuin jälkimäinen! Kuitenkin jalkaani testattua totesin ettei eroa huomaa, paitsi ehkä juuri kantapäiden erilaisuuden. Kokoero oli siis huomattava. Päätin etten anna sen häiritä vaan päätelin sukat tyytyväisenä lopputulokseen.

Nyt tämä pari päätyy liilojen sukkien lisäksi äitini joululahjapakettiin.

Jossainvaiheessa teen vielä lapaset ja sukat kirjoneuleesta kuviosta jota olen pitkään kahtellut ja kuolannut (kirjaimellisesti!) mutta vielä ei ole niiden aika. Ensin pitää saada muut keskeneräiset työt valmiiksi 🙂

Nyt paketoimaan sukat ja valmista on ^^