Perinteiset raparperimuffinssit ja kesäkesäkesä!

Jos viime viikolla –  vai olikohan se viime viikolla? – ihmeteltiin vielä taivaalta tulevia peukalonpään kokoisia rakeita, on tällä viikolla alkanut tuntumaan kesälle. <3 Kesä vaikuttaa saapuneen ja vallanneen jalansijaa keväältä ihan muutamassa päivässä, vaikka vähän tuo tuntuu myöhässä näillä leveysasteilla olevan. Pääasia kuitenkin, että paistaa, vihertää ja lämmittää!

Vietimme neiti K:n kanssa viime viikolla neljän päivän viikonloppua ja kävimme sen kunniaksi yhden yön kevätmökkiretkellä Isonkyrön Kalliojärvellä. Moinen pikapyrähdys tuntui melkin eksoottiselle kotona vietetyn kevään jälkeen, eikä minilomalla sen kummallisempia ohjelmanumeroita tarvittu. Neiti K:n toiveiden mukaan koostetut mökkieväät, aurinko, mökin parvi ja grillimakkara olivat ne elementit, jotka riittivät hyvään fiilikseen. Ei sovi liioin unohtaa yhdessä vietettyä aikaa niin, ettei agendalla ole muuta, kuin hetkeen tarttumista. Ihan parasta, vaikka viimeiset kuukaudet on muutenkin vietetty hyvin tiiviisti yhdessä 24/7. <3

Pihahommia ja oman maan raparperia

Viime viikonloppuna saimme myös kotona pihahommia taas pienen palan eteenpäin, kun etupihan luonnonkivireunukset saatiin valmiiksi. Aikamoinen homma, mutta ei ollenkaan sieltä tympeimmästä päästä; ainakaan jos joku muu hoitaa suurimpien kivien roudaamisen. 😀 Tontillamme riittää luonnonkiviä ja suurin osa etupihan kivetyksestä onkin peräisin omalta markilta. Kesäkukat, salaatit ja yrtitkin on ripoteltu ympäri terassia ja etenkin etupihan puolella alkaa jo näyttää siltä, että siellä ihan mielellään oleileekin. Niin että antaa paistaa vaan, we are ready!

Kevääseen ja alkavaan kesään kuuluu tietysti myös kesälomakauden alku ja vaikka koko kevät onkin mennyt kotoillen ei varhaiskasvatuksen kesälomakauden lähestyminen onneksi mennyt tänäkään vuonna ohi! Kyselin tovi sitten instagramin puolella mitä herkkua voisin leipoa dagiksen hoitajille viemisiksi ja kiitokseksi ja olin pyöritellyt mielessäni lusikkaleipiä. Lusikkaleivät kuitenkin jäivät jonnekin kauniiden kesäpäivien jalkoihin, joten päätin ottaa erään seuraajan muffinssi-vinkistä kopin. Näiden muutamien kesäpäivien aikana puutarhan raparperin lehdetkin ovat alkaneet maata viistämisen sijaan kurkotella kohti korkeuksia, joten päätös oli helppo: Raparperimuffinssit! <3 Halusin tehdä hyvin perinteisen, piirakkamaisen version leivonnaisesta, joten vaalean taikinan ja raparperin kaveriksi päätyi mitäs muuta, kuin kauramuruseosta. Jälleen kerran yksinkertainen toimii parhaiten. Alkuperäinen resepti on Liisa Westerbergin – joka muuten kaikkien kotileipureiden ja muidenkin aiheesta kiinnostuneiden kannattaa ottaa somen(kin) puolella seurantaan – mutta laitoin hieman alkuperäistä ohjetta enemmän maitoa.

Raparperimuffinssit

(15 isoa, 20 pientä)

100g voita

3 kananmunaa

2 dl sokeria

4 dl venhäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

noin 5 dl raparperinpaloja

Muruseos

75 g voita

1 dl sokeria

1 dl venhäjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

Tee näin:

Sulata voi, vaahdota sokeri ja kananmunat, sekä sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää hieman jäähtynyt voisula ohuena nauhana kananmuna-sokerivaahdon sekaan kokoajan sekoittaen. Lisää myös jauhoseos ja viimeisenä maito, mutta sekoita varoen. Aseta muffinssivuoat muffinssipellille ja jaa taikina niihin. Jos haluat oikein muhkeita muffinsseja, täytä vuoasta 2/3, jos taas pienempiä täytä vuoat noin puolilleen. Muhkeampia muffisseja ohjeella tulee reilu pellillinen (noin 15 kpl), pienempiä noin 20 kpl. Ripottele taikinan päälle vuokiin raparperipaloja, sekä muruseosta. Omasta mielestäni raparperi+muruseos -yhdistelmä on tai-vaal-lis-ta, joten laitan niitä reilusti ja tingin mieluummin muffinssin muhkeudesta. Pukkaa muffinssit uunin alatasolle 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi ja tarjoile lämpiminä vaniljakastikkeen -tai jäätelön kanssa.

Herkullista – ja lämmintä – viikonloppua!