Asennevamma(ko?)

Päädyimme lopulliseen päätökseen vaihtaa paikkakuntaa kesälomamme aikana. Muutto on ollut mielissämme useasti kuluneiden vuosien aikana ja astetta vakavammin ja useammin kuluneena vuotena. Voimme siis sanoa harkinneemme asian tarkoin ja usealta kantilta. Äkkipikaiset päätökset ei tosiaankaan sovi luonteeseeni. Silti tämä päätös on herättänyt suuria tunteita, päällimmäisenä iloa ja innostusta, mutta myös ajoittain epävarmuutta ja pettymyksiä. Prosessi on ollut julkinen 1,5 kuukauden ajan, jonka aikana talonmyynti ja työnhaku kuviot ovat kuluttaneet energiaamme lapsiperhearjen ohella. Suurimman pettymyksen on silti tuottanut ihmisten reaktiot. Vaikka tiesimme, että pienessä kylässä juorutaan, kieltämättä odotimme huomattavasti positiivisempaa vastaanottoa. Avioerohuhut eivät sinällään yllättänyt, mutta röyhkeimpiä ovat väitökset joiden mukaan valehtelemme muutostamme vaikka oikeasti eroamme. Mitä? Kuka edes keksii tämmöistä? Miksi joku toivoo pienten lasten vanhempien eroavan? Ymmärrän, että monen voi olla hankala ymmärtää ratkaisuamme. Hyvät työt, turvattu tulotaso ja muutama vuosi sitten rakennettu omakotitalo viestivät meillä olevan asiat paremmin kuin monella muulla. Nämä asiat ovat aiemmin riittäneet itsellekin syyksi jäädä, mutta päätöksen taustalla on asioita joita ulkopuoliset eivät näe. Ne ovat asioita, jotka vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin ja olemme päättäneet viedä sen taloudellisen hyvinvoinnin edelle. Tiedän, että juoruilut pitää jättää omaan arvoonsa. Järjellä se onnistuu, mutta tunnetasolla järjettömimmätkin jutut satuttavat. Olen kiitollinen, että lapsemme ovat vielä pieniä eivätkä kuule tai ymmärrä näitä meistä vellovia juoruja. Olen kiitollinen niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet meitä tässä päätöksessä, kiitollinen niistä ystävistä, jotka ymmärtävät vaikka jäävätkin ikävöimään meitä muuttaessamme toiselle puolelle Suomea. Olen kiitollinen miehestäni, jonka kanssa saan elää ja kokea uusia asioita. Ja mitä juoruiluun tulee…jokaisen juorun takana on ihmisiä, pieniä ja isoja. Joskus juorut ovat totta joskus täysin tuulesta temmattuja, mutta aina ne koskettavat jotakin. Mieti asiaa omalle kohdallesi, omien lastesi ja perheesi kohdalle, miltä sinusta tuntuisi? Olemmeko oikeutettuja vatvomaan toisten elämää tietämättä faktoja? Meillä jokaisella on oma elämämme ja omat arvot, meillä on etuoikeus muokata ja arvioida juuri sitä elämää, jota elämme. Käyttäkäämme olemassa oleva energia sen oman hyvinvoinnin edistämiseen, niin kuin me olemme päättäneet tehdä. Me tiedämme tehneemme oikean päätöksen eikä se päätös muutu minkään juorun tähden!:)

suhteet oma-elama hyva-olo vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *