Ajatuksia ja kuvia häähumun keskeltä
Viime viikot on mennyt kyllä aika isosti häitä suunnitellessa. Naimisiin meneminen tuntuu niiin paljon konkreettisemmalta nyt, kun asiat ovat edenneet. Olen ostanut hääkirppiksiltä ja nettikaupoista häihin tulevia koristeita ja muuta pientä tarpeellista. Jotain vielä on hankittavaa, mutta visiot ovat nyt paljon selkeämpiä ja suurinosa tarvittavista on hankittu. Mulla on oma häävihko johon olen kirjannut kaikkia tärkeitä häihin liittyviä asioita. Ihana glitter-vihkoni näkyy alla kuvissa.
Hääkorut on myös nyt hankittuna. Korvikset ostin joskus syksyllä ja rannekorun ostin tällä viikolla. En oikeastaan koskaan pidä rannekoruja, mutta koska minulle ei tule kaulakorua eikä myöskään luonnollisesti rannekelloa, niin halusin korun ranteeseen. Löysinkin tosi kauniin, joka sopii täydellisesti jo valitsemiini korviksiin, vai mitä? Tai on oikeastaan vähän väärin sanottu, että korut on hankittu, sillä kaikkein oleellisin koru puuttuu, nimittäin vihkisormus! Olen selaillut niitä netistä ja mulla on aika selkeä ajatus minkä tyylisen haluan. Täytyy jossain vaiheessa käydä sovittelemassa. Minulla on myös mummun antama sormus, joka mahtuu minulle vain pikkurilliin. Jos aion toteuttaa ”jotain uutta, lainattua, vanhaa ja sinistä”, niin mummun sormuksessa tulisi yhdistettyä vanha ja sininen, sillä kivi on sininen. Olisi myös ihanaa, että mummun muisto olisi konkreettisesti mukana hääpäivässä. En vain ole vielä ihan varma siitä, että laitanko sormusta sormeen, mutta jos näin on, esittelen sormuksen myöhemmin. Se tarvisi vielä vain kiillotusta.
Olen pohtinut myös häälaukkua täällä aiemmin. Ekaksi löysin tosi kauniin, mutta ei se sitten sopinutkaan vitivalkoisen värinsä vuoksi shamppanjan väriseen pukuuni. Kaasoni ehdotti hänen vaaleanpunaista laukkua ruusukultaisella yksityiskohdalla, se oli upea! Juurikin saman ystäväni kanssa kävin etsimässä rannekorua ja yksi laukku aivan hyppäsi silmiini näyteikkunasta! Oltiin molemmat sitä mieltä, että se on ehdottomasti minun häälaukkuni! Nyt menetin tässä vain sen ”jotain lainattua”. Täytyy pohtia mitä muuta se voisi olla. Mutta nyt kun laukku on hankittu, se vahvisti sitä päätöstä, että myös kenkien on oltava ruusukultaiset! Vieläkun löytäisin sellaiset ennenkun epätoivo iskee! 
Kaikki hääkukat ovat vielä tilaamatta, mutta niistä on aivan selkeä visio. Pääosassa on vaaleanpunaiset ruusut. Jos on suositella Oululaisia kukkaliikkeitä, niin otan vinkit mielelläni vastaan!
Viime postauksessa pohdin, että tilataanko jo kutsukortit. Ne on nyt tilattu ja tulikin vistaprintiltä jo parissa päivässä! Tässä allaolevassa kuvassa vähän pientä esimakua niistä. Kutsut lähtee vieraille varmaan viimeistään maaliskuussa. Kun kutsut on lähetetty, voin esitellä kutsut paremmin.
ja jos joku toinen kutsukorttien lisäksi on todella konkreettinen asia häistä, on se hääpuku! Viikko sitten kävin hääpuku liikkeessä, sillä pukuni oli valmistunut ja saapunut liikkeeseen. Jännitti aivan valtavasti. Onneksi ystäväni Ellu oli mukana ja hänen 3-vuotias Lisa-tyttönsä, jolla oli ihanan spontaanit mielipiteet mun puvusta! ”Enni näyttää aivan frozenin Elsalta!” ”Äiti, Enni on superprinsessa!”
Minä itse kävin tunteita läpi laidasta laitaan sovituksessa. Kokeilin pukua ensin ilman liivejä, sillä vastaavanlaista pukua voisi käyttää hyvin ilmankin liivejä. Minun kohdalla se ei ollutkaan hyvä vaihtoehto eikä puku istunut hyvin rintamuksesta ennenkun sain liivit sinne alle. Sitten alkoi helpottamaan. Tuntui uskomattomalta saada puku mukaan ja lähes joka päivä käyn raottamassa pukupussin vetoketjua ihaillakseni pukuani. Pieniä muutoksia on vielä todennäköisesti edessä. Jos kenkäni tulee olemaan n. 5 cm korkeat, helmanpituus voi olla hyvä.. mutta jos valitsen ihan matalat, pukua pitää vähän lyhentää. Myös riippuen siitä minkälaiset liivit ostan itselleni, sitten näkyy miten puvun yläosa istuu. Muutokset on ihan pientä hienosäätöä, mutta haluan, että kun ostan kalliin puvun, sen on myös istuttava joka paikasta. Monissa hääohjelmissa näkee miten morsiammilla juurikin rintamuksesta mekko ei istu täydellisesti ja kangas on vähänkun ilmassa. Myös minun olkaimet on vielä napeilla vasta kiinni, mutta ompelija saa ommella ne kiinni, ettei tarvi jännittää pysyykö ne paikallaan.
Ps. Mies on vihdoin saanut kysyttyä bestmanit! Kaikki kolme suostui!
-Enni